9.

Tänään oli aurinkoinen, lähes tuuleton päivä, ja päätimme koko porukka ajaa Formbyhyn, muutama kilometri Liverpoolista pohjoiseen, hiekkarannalle rakentamaan hiekkalinnoja. Vahinko vain, kaikki muutkin ihmiset olivat päättäneet niin, ja vähän aikaa jonossa seistyämme käännyimme pois ja ajoimme sivukadulle, josta löytyikin juuri sopivan kokoinen parkkipaikka meille. Siitä sitten vain polkua pitkin kohti merta, oikeasta polusta emme tienneet mitään, mutta lopulta ranta löytyi. Oli hyvin matala laskuvesi, ja rantaa riitti varmaankin 500 metriä, ennenkuin pääsi veteen asti. mutta hiekkalinnan rakentamiseen riittää hiekka, ja jäimmekin pienen "joen" varteen kauas merestä.

Siihen tulikin hyvä paikka linnalle, jokeen rakennetulle korokkeelle. Voipurkilla sai hienoja rakennuksia, jugurttipurkit toimivat tornimuotteina. Muurit voi tehdä käsillä taputtamalla. Portaiksi, silloiksi, veneiksi ja muiksi koristeiksi löytyi riittävästi simpukankuoria. Ja ihmeellisiä matoputkiakin rannalla oli, käytin niitä muurin huipulla valloitusesteenä. Kylläpä tuli hienoja linnoja! Nuorimmainen keksi käyttää kuollutta medusaa hiekkaköntin päällyksenä, ja siitä tuli hieno...-mikä se sitten olikaan!

Tässä on minun linnani:

vallihauta maan puolella, ja pienessä satamassa pari laivaa. Satamatornien välistä menee portaat portille, josta pääsee linnan pihalle ja muihin rakennuksiin. Liput liehuvat tornien huipussa.

Toisella puolella joku iso hevosentapainen otus on astumassa sillalle ja siitä toiselle portille.


Hohhoijaa! Eipä siitä mestariteosta tullut. Mutta kiva sitä oli rakentaa!

Halusin nähdä, kuinka linna sortuu kun vesi nousee. Harmi vain, että vesi oli tuolla jossain kaukana, vielä ainakin 400 metrin päässä. Ei jaksa odottaa siihen asti, että vesi nousee linnoille asti. No, siispä rakensimme padon. Korkeat, tukevat (niin tukevat kuin hiekasta voi tehdä) muurit molemmista rannoista alkaen, ja sitten keskelle kovimpaan virtapaikkaan kaksi suurta mätkäystä hiekkaa yhtä aikaa, ja kovaa taputusta hiekan tiivistämiseksi, ja voila! pato oli valmis ja piti veden takanaan! Sieltä täältä jouduimme korjailemaan patoa veden noustessa, mutta vähitellen linnat alkoivat sortua, ensin minun iso tornini, sitten toisen linnan pikkutornit. Ja lopulta rannalla kökötti kaksi linnanrauniota. Sillä kolmas oli kuivalla maalla padon alapuolella.
Olipa tosi hauska rantaretki! Miksiköhän tätäkään en ole aiemmin saanut aikaiseksi...