3.

Ette ikinä arvaa, mitä muuta oli laukussani kuin kirja! Ankka! Ei se siellä kaakattanut, sehän oli vain keltainen muoviankka. Ja siltä olivat silmät liuenneet kylvyssä pois, niin että sekin, niinkuin kirjan tyttö, oli sokea. Ai että miksi ihmeessä kannan muoviankkaa kassissa? Se on tämän lähtölaskennan nro 3: uita laivaa. Koska minulla ei ole hienoa kauko-ohjattavaa laivaa, päätin tyytyä ankkaan. Onhan isossa altaassa uiminen sillekin uusi jännä kokemus!

Promenaadin varrella on siis iso laivanuittoallas, jossa ihmiset (=isot miehet) uittavat pienoismallilaivoja. Tällä kerralla siellä oli tosi iso laiva, niin iso, että miehen piti nostaa se ylös vedestä kahden polkupyörän sisäkumin kaltaisen renkaan varassa. Toinen uiskentelija oli Snowdrop-lautan näköinen, pienempi alus, jossa pauhasi musiikki.

Istahdin altaan reunalle, mahdollisimman kauas muusta väestä, ja kaivoin ankan esiin. Sidoin sen kaulaan langan, ettei tuuli veisi sitä, kun sehän ei ole kauko-ohjattava. Lanka oli niin lyhyt, että se oli lähiohjattava! Hehee! Ihmiset varmaan pitivät minua vähän kaistana, mutta olin olevinani ammattimainen ankkaelokuvan filmaaja, uittelin ankkaa erilaisiin asentoihin ja kurkotin kännykälläni puolelta ja toiselta.

Ankkaa varmaan vähän pelotti niin iso kylpyamme, koska se ui aina altaan reunaan.

Hups! Videon lataaminen ei onnistu... No, olette varmaan joskus nähneet muoviankan uivan...

"Uita laivaa" muuttui nyt muotoon "uitan ankkaa", mutta tapahtuma lienee aika samankaltainen...