No, se nyt ei ole mikään uutinen sinänsä. Lainasin kaksi leffaa, se oli ensimmäinen kerta täällä, ne maksavat 1,45 viikolta. Toinen oli Clint Eastwoodin Chanceling, aika järkyttävä tositarina, toinen kertoi kuningatar Viktorian nuoruusvuosista, prinssi Albertin tapaamisesta ja kuningattareksi tulemisesta. Mielenkiintoisia asioita siinä oli.
Mutta lainasin myös pari kirjaa, toinen niistä oli meditoinnin oppikirja. Se vaan tuijotti minua hyllystä, ja pakkohan se oli sitten lainata. Minua on aina ihmetyttänyt, että mistä siinä meditoinnissa oikein on kysymys. Miltä se tuntuu, onko se ihan mahdottoman upea tunne, vai jälkeenpäinkö se tuntuu hyvältä, ja addiktoituuko siihen, ja kaikkea sellaista. Oppiiko irroittautumaan ruumiistaan...
Aloin lukea heti kun pääsin kotiin. Aluksi puhuttiin rentoutumisesta, ja siinä oli tehtäväkin. Tein sen mukaan, ja varttitunnin päästä heräsin. Ei sen näin pitänyt mennä, ajattelin, olisi pitänyt pysyä keskittyneenä eikä nukahtaa.
Seuraavana päivänä yritin uudestaan. Lopputulos oli sama. Ajattelin, että olin äsken varmaan liian väsynyt, ja yritin heti perään uudestaan. Tunsin olevani rentoutunut. Mutta ei se ollut mikään ihmeellinen tunne. Mukavaa se oli kyllä, istua vaan siinä tuolissa ja katsella kaunista maisemaa.
Päätin, että nyt osaan rentoutua, ja luin eteenpäin. Ohjeet olivat:
Rentoudu. Valitse kohde, jota tarkkailet. Jos ajatuksesi vaeltavat, ohjaa ne takaisin kohteeseen. Sanoivat, että se on kamalan vaikeaa, että olet kamalan hyvä, jos pystyt aluksi muutaman sekunnin keskittymään täydellisesti. Ja vaikeaa se olikin. Yritin keskittyä hengitykseen, mutta heti ensimmäisellä hengenvedolla ajattelin, että teinköhän tämän oikein. Sitten hengitin toisen kerran, ja ajattelin, että pitääköhän tässä laskea hengityksiä vai yrittää "sulautua" niihin. Huomasin, että en enää ollut rentoutunut. Siispä aloitin alusta, mutta en onnistunut sen paremmin, sillä nukahdin taas!
Viikon päivät olen nyt opetellut keskittymään, mutta en ole oppinut. Joskus tuntuu, että kohta se onnistuu. Edes se muutama sekunti.
Mutta yksi hyvä puoli tässä ainakin on: Kun herään keskellä yötä, onnistun kyllä takuuvarmasti nukahtamaan uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti