Tosi mukavaa, että lapset ovat aikuisia! Elämä sujuu niin rattoisasti, kun ei tarvitse komentaa: sinä teet tuon ja sinä tämän ja sitten sitä ja tätä, vaan kaikki tekevät, mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Ison Talon Emäntä teki ruokaostokset; Lauman ruokkiminen on hänelle tuttua puuhaa. Saunan lämmitti se, joka ensin keksi sen tehdä. Pyykkikori oli yhteinen ja vaatteet peseytyivät huomaamatta. Yhdet menivät kalaan, toiset valokuvaamaan, joku golffaamaan, joku kävelylle. Ja sitten pelattiin apinapeliä, kaikki 85-vuotiaasta 1,5-vuotiaaseen asti.
Tosi mukavaa, että on lapsenlapsia! Heitä katsellessa sitä taas kerran miettii, kuinka ihmeellinen kapistus ihminen oikeastaan onkaan. Joka päivä lapsen mieleen tarttuu uusia asioita ja uusia temppuja opitaan. Varsinkin Pikkuneiti oli kuin pesusieni, kaikki uusi imeytyi vauhdilla. Pesusienestä poiketen kylläkään oppi ei lirissyt ulos Pikkuista halatessa ja pussatessa! Vanhimmissa lapsissa huomasi jo aikuisia piirteitä: Neiti lähti mielellään Mummin kanssa kävelylle (ilman pikkuveljeä). Isoveli halusi välillä olla itsekseen. Pikkuveli oli oma sisukas itsensä: mumminkin kanssa voi hyvin riidellä...
Tosi mukavaa, että on Mummo! Joku siinä taustalla hälinän keskellä kaikessa rauhassa, heittää viisauksia väliin ,päivittelee hyttyspaljoutta, muistelee. Sanoisin, että kyllä entisaikojen elämä oli rikasta, kun koko suku eli samassa pirtissä. Siinä tullaan hyvin tutuiksi, pohjia myöten. Vaikka en kyllä ole ihan varma, jaksaisinko itse sitä ihan kaiken aikaa, kuitenkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti