Historiaa

Oltiin vähän väsähtäneitä kamalan flunssan, vai mikä nuhatauti se oli, jäljiltä lauantaiaamuna, ja päättettiin luontokävelyn sijasta lähteä tutustumaan Englannin historiaan. Täällä on sellainen National Trust, joka keräilee kaikenlaista vanhaa, taloja, puutarhoja, linnoja, esihistoriallisia asuinpaikkoja, kyyhkyslakkoja, kyliä, merenrantoja, vanhoja latoja, museoita, pubeja, majakoita, ja vaikka mitä, ja hoitaa niitä, ja niitä saa mennä katsomaan. Me mentiin ekaksi Quarry Bank Milliin. Portilla heti liityttiin National Trustin jäseniksi. Niin päästään halvemmalla, kun varmasti me käydään vuoden aikana enemmän kuin kolmessa kohteessa. Ja silloin ollaan jo voiton puolella. Heh! Mutta mennään nyt sinne Milliin.

Mies, sukunimeltä Greg, halusi perustaa myllyn, se tarkoittaa tällä kerralla paikkaa, jossa puuvillasta tehdään kangasta. Hän löysi tosi hienon laakson Bollin-joen laaksosta, kymmenisen mailia Manchesteristä etelään. Vuonna 1741 tehdas aloitti toimintansa. Aluksi työntekijöitä oli n. 100, myöhemmin yli 300. Miehiä, naisia, lapsia. Lapsia oli lopulta n. 100, ja he asuivat Apprentice Housessa tehtaan lähellä. Isossa toisen kerroksen huoneesssa nukkui 60 9-21 vuotiasta tyttöä, kaksi kappaletta aina yhdessä sängyssä. Pojille oli vähän enemmän tilaa, koska he olivat kuulemma levottomampia kuin tytöt. Työpäivä alkoi klo 5.30 ja päättyi klo 20.00. Lapsille ei maksettu palkkaa, paitsi ylitöistä. Ylityörahoillaan lapset maksoivat rikkomiaan ikkunoita yms...-kuulostaa vähän orjatyöltä! Mutta herra Greg oli hyvä työnantaja: lapset saivat aina mahansa täyteen hyvää ruokaa, talossa oli oma kasvitarha. Vaatteet ja asuinpaikka olivat imaisia.Lääkäri tarkasti lapset joka vuosi, ja tietysti hoiti sairaat. Mitä muuta lapset muka tarvitsivat? Niin, siellä oli myös koulu, mutta minä aikana lapset siellä kävivät, en huomannut kysyä. Sunnuntaina? Se oli ainoa vapaapäivä.
Aikuisia työntekijöitä ja perheitä varten herra Greg rakennutti kylän, Styal Villagen, joka on kilometrin päässä tehtaasta. Siellä emme jaksaneet käydä, sillä tehdas oli niin suuri ja näyttelyä täynnä, niin että siellä meni ainakin 2 tuntia.

Ensiksi näimme puuvillapaaleja. Ne olivat varmaan metrin korkuisia ja niin kovia, että tuntuivat puulta, eikä puuvillaa siitä oikein pystynyt edes kynsimään irti. Sitten vanhoihin vaatteisiin pukeutunut vanha nainen esitteli, kuinka puuvillasta mökeissä tehtiin kangasta; se tapahtui ihan samalla lailla kuin villasta tehtäessä. Sitten kangaspuut alkoivat kehittyä, tuli ihmeellinen sukkulanheitin, kun haluttiin kutoa leveämpää kangasta, ja siihen liitettiin sitten erivärisen lankasukkulan vaihtolaite. Koska kutominen tuli nopeammaksi, tarvittiin enemmän lankaa, ja keksittiin Spinning Jenny. Sillä sai kehrätyksi yhden lankarullan sijasta 18 samalla kertaa. Se oli jännä laite! Ja sitten keksittiin Teollinen Vallankumous.
Konehallissa oli ensimmäisenä kone, joka karstasi puuvillasta roskat pois ja teki siitä mukavia pehmeitä valkoisia pitkänpitkiä kissanhäntiä, jotka kerääntyivät kapeaan, metrin korkuiseen säiliöön. Näitä säiliöitä pojat kuljettivat koneelta toiselle, ylös ja alas rappusia aamusta iltaan, yksi törppö kummassakin kädessä. Huh!

Toinen kone venytti ja kieritti kissanhännät kestävämmiksi. Kolmas kone venytti ja kiersi vielä vähän lisää. Opassetä laittoi aina välillä koneen käyntiin, ja meteli oli ihan kamala! Varmaan työntekijät kaikki lopulta menettivät kuulonsa. Ja ilmassa leijaili puuvillahaituvia...-varo sormiasi! jos ne osuvat pyörivään langankerijään, olet kohta sormea köyhempi! Vaarallinen työpaikka! Mutta tehtaan toiminta-aikana oli vain yksi kuolemantapaus.

Oli langan rullauskoneita ja kutomakoneita vaikka minkälaisia.

Tietysti oli myös langan värjäyskone. Ja mitäs vielä olikaan? Niin tietysti konehuone, siellä oli vanhempia ja uudempia vesimyllynrattaita, jotka pyörittivät koneita, yksi ratas oli varmaan 10 metriä halkaisijaltaan, se kiersi kamalan hitaasti. Ja sitten siirryttiin höyrykoneisiin! Niitäkin oli esillä monenlaisia, pieniä ja suuria, ne oli hienoja! Sitten kurkkasin vielä savupiippuun, ja sieltä näkyi sininen taivas!

Sitten oltiin kierroksen lopussa, mutta jäi vielä esittelemättä näyttelyt, joissa kerrottiin eri tekstiililaaduista ja materiaaleista, silkistä, villasta, pellavasta. Ja yksi osasto oli varattu Gregin perheen esittelyyn, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin, päät alkoivat jo olla ihan täynnä tietoa. Jäi mieleen vain, että herra Gregillä oli 15 lasta. Koko perheestä oli maalattu jättikokoinen taulu, jossa lapset pönöttivät hienoissa pitsivaatteissaan leluineen koirineen kissoineen.

Oli rauhallista istuskella penkillä tehtaan takapihalla syömässä vihdoin eväitä. Sitten käytiin vielä Apprentice Housen opastetulla kierroksella ja katsastettiin sen viereinen yrtti-vihannestarha, käveltiin pikku lenkki joen varrella, ostettiin jätskit ja kierrettiin Gregin perheen puutarha, joka oli hienossa punaisessa hiekkakivirinteessä, ja hedelmäpuutarha sen yläpuolella. Se oli hieno paikka!