Tasamaata

Olosuhteidn pakosta viimeisien kahden viikon kävelyretket ovat jääneet matalampiin maisemiin. Arton sydän ei saisi sykähtää enemmän kuin 120 kertaa minuutissa, ja nämä meidän kylää ympäröivät mäet kyllä aiheuttavat sydämentykytystä itse kullekin. Varsinkin, jos niitä kiipeää ylöspäin, hehe! Niinpä pysyttelemme laakson tasaisella pohjalla. Mutta on täälläkin ihan mukavaa käveleskellä ja ihailun aiheitakin on riittänyt, ainakin näiksi kahdeksi viikoksi.

Reittejä kylässä on monen mittaisia. Lyhyin ja läheisin "luontopolku" on pähkinälehto. Se sijaitsee meidän kodin ja Allt na Ban välissä.

Siellä on ihan tasainen rakennettu polku, eikä siellä paljon muita puita kasvakaan kuin hasselpähkinäpensaita. Ne ovat jo alkaneet kukkia! Jännän "epäaito" väriyhdistelmä tuo valkoinen ja vastasyntyneenkeltainen.

Hiukan pidempi matka on Gray Mares Tail -putoukselle. Sinne joutuu nousemaan ja laskeutumaan n. yhden asuinkerroksen verran. Mutta sehän ei ole ongelma, meillä kotonakin joutuu sen verran kipuamaan, että pääsee makuuhuoneeseen!

Tämä on Allt na Ba -joki, sen vesi on juuri ryöpynnyt alas putouksesta ja virta kohti River Leveniä.Putous on tässä:

Siitä on paljon kuvia, kaikki melkein samanlaisia, koska se on piilossa kolossa, tai sanotaanko rotkossa, joten kuvauspaikkoja ei liikaa ole. Mutta tässä nyt on lunta! Sitä ei täällä monena päivänä vuodesta ole. Mittakaavaa on vaikea käsittää, mutta näettekö nuo vaakasuorat vaijerit ylhäällä putouksen päällä? Niitä pitkin seikkailijat kulkevat ihastellen joen pärskeitä. Puistometsä putouksen alapuolella on tosi kaunis jokineen, tammineen ja sammaleisine muureineen.

Tästä voi tasamaakävelyä pidentää metsässä hienoa tasaista polkua pitkin yläkylään ja Leven-joen sillalle.

 Suurten puiden alla lunta ei ole paljon ja syksyn kirkkaat värit ovat näkyvissä. Nuo pienet lehtensä säilyttäneet puut ovat nimeltään Hornbeam, valkopyökki. En ole vielä oppinut erottamaan sitä tavallisesta pyökistä (beech). Muutakuin nuo pienet talvitaimet.

Yläkylän ja sillan välinen polku muuttuu kauniimmaksi, kun aurinko paistaa ja taivas heijastuu lätäköihin. Ja sitten alkaa näkyä vuoria. Putkissa kasvavat puutkin sitten joskus myöhemmin parantavat näkymiä. Mutta joki on aika komia:

Tältä ylemmältä sillalta tasamaapolku jatkuu alajuoksulla, kylän keskellä olevalle sillalle. Sinne kävellään voimalaitoksen ohi. Välillä voi istahtaa penkille, jos alkaa kamalasti väsyttää.

Ja sitten tullaan kylään, joka talvella on Garbh Beinn -vuoren varjostamana. Sillan vierestä käännymme joen eteläpuoleiselle rannalle. Jos nimittäin vielä jaksamme. Useimmiten jaksamme, eihän koko lenkki ole seitsemää ilometriä pidempi. Siis kilometriä!

 Joen rannalta voi ottaa hienon Fuzijama-kirsikankukka-kuvan, paitsi että vuori on Beinn na Caillich ja pensas viburnum. Mutta kukat tuoksuvat ihanalta! Ja keskellä talvea!

Rannassa kasvaa myös rivi upeita vanhoja puita, olisivatko nyt sitten beech vai hornbeam? Minkähänlaista aluetta ne ovat muinoin ympäröineet?

Tältä etelärannalta näkee hyvin kohdan, jossa Allta na Ba yhtyy Leven.jokeen. Huomaatteko erivärisen veden? Meidän talo on tästä vähän oikealle, ei ihan joen rannalla vaan koulualueen  ja Riverside roadin takana. Alkumatka tätä "satamapolkua" kulkee kahden aidan välissä, varmaankin sitä varten, etteivät villintyneet rhododendreonit pääse leviämään polulle (vitsi,vitsi). Mutta sitten, niemen kärkeen tultaessa Loch Leven kaikkine ihanine iltaruskoineen alkaa näkyä.

Tällä kävelyllä nyt ei sattunut olemaan ilta, eikä noiden pilvien takaa paljon ilta rusota,

mutta tältä penkiltä sitä näytelmää voi mukavasti ihastella. Ellei joku muu ole jo varastanut aitiopaikkaa. Siellä taustalla jo pilkottaa Kinlochlevenin satama

nykyään aika ränsistynyt allas, varsinkin tuo aaltopeltirakennus, josta vähitellen pellit katoavat jonnekin. Voi kun joku olisi niin viitseliäs, että tekisi tänne hienon sataman! Voisimme ehkä hankkia sitten kanootin sinne kelluskelemaan.

Ai että miksikö tällainen ryteikkökuva tässä on? No kun minusta se olisi tosi hyvä paikka kahvilalle! Huomaatteko tuon putouksen taustalla? Usein vesi virtaa siinä paljon upeammin. Jos raivasi tuota muurin takaista aluetta ja rakentaisi pienen paviljongin ulkopöytineen, kävisin siellä joka päi....ainakin joka viikko kahvilla kesäaikaan, kun se on avoinna.No joo, haaveilu on kivaa...

Muutamia tosi komeita vanhoja puita on vielä matkan varrella takaisin kylään ja joen varrelle. Vuoret, varsinkin näin lumen koristamina, ovat upea tausta. Mutta jotenkin olen oppinut tykkäämään myös tästä jättirakennuksesta, jossa nykyään toimii Brittein saarten suurin jääkiipeilykeskus, Ice Factory, aiemmin alumiinisulattamo.

Tuolle se on, keskellä kylää. Vuorien ympäröimänä. Vasemmalle jäävässä siivessä on olutpanimo, jonka baari on meiltä vielä kokeilematta, varmaan siksi, etten tykkää oluesta.

Sitten menemme sillan yli, ja jatkamme rantapolkua kohti kotia. Silta näkyy kuvassa äärimmäisenä vasemmalla. Hyvä, rakennettu polku jatkuu pähkinälehtoon asti, mutta me poikkeamme koulun jälkeen kotipolulle.

Siinä puiden kätkössä on piilossa lasten rakentama maja.

7 km ei aina ole lääkekuurilaiselle lyhyt polku, mutta toistaiseksi se on sujunut väsymyksettä.