Kylä virtaavan veden varrella

Ballachulish. Kesti aika kauan, ennenkuin minulle selvisi, mitä kylän nimi tarkoittaa. Äkkiä selvisi se, että balla tarkoittaa muuria, mutta sitten ihmettelin, että mitä ihmeen muuria? Tietääkseni kylässä ei ole muuria, paitsi tietenkin pihoja ympäröivät muurit, mutta eivät ne mitenkään poikkea muiden kylien muureista. Mutta sitten kerran tajusin, että tienviitoissa kylän nimi on kirjoitettu gaelilaisittain muotoon Baile á Chaolais, ja siitä selvisikin sitten sanakirjaa selailtuani kylän oikea nimi: kylä virtaavan veden varrella.

Mutta eikös se kylä ole Loch Levenin rannalla, ja sehän on järvi, kuulen jonkun teistä ajattelevan. Niinpä, mutta eihän se oikeasti ole järvi, vaan meren lahti, ja täällä Skotlannissa on ihmeellinen ilmiö nimeltään vuorovesi. Ja koska kylän edustalla on monta pientä saarta, jotka kaventavat järven vesipinta-alaa, vesi virtaa nopeammin kapeissa salmissa, sekä nousu- että laskuveden aikana. Ja sehän on aika ihmeellinen asia, se että järvessä on virtaavaa vettä. Vielä Kinlochlevenin kylässäkin, 10 mailia Loch Linnheltä, joka sekään ei vielä ole "oikeata" merta, vedenkorkeuden vaihtelu on pari metriä. Vaikkaa sehän on pientä verrattuna New Brightonin yhdeksään metriin.

Mutta se kylän nimestä. Sitä aina ihmettelen, että mikä on syynä jonkun kylän syntymiselle keskelle korpea, kauas muusta maailmasta. Ballachulishin kohdalla se on hyvin näkyvissä: liuskekivi. Louhimo perustettiin sinne jo 1694, ja se jatkoi toimintaansa vuoteen 1955 asti. Liuske on hyvin lohkeavaa ja helposti muotoiltavaa, mutta täällä siinä on seassa rautapyriittiä, eli rikkikiisua, eli kissankultaa, joten se ei ole kaikkein kestävintä ja sileintä laatua. Kuitenkin kivisiä kattolaattoja maailmassa tarvittiin tuohon aikaan paljon, ja louhimo toimi pitkään, ja sen ympärille ehti syntyä kylä. Kylä on hienossa paikassa, munrojen keskellä, joen varressa, järven rannalla, ja se on ihan nätti pikku kylä. Mutta kerron nyt vähän enemmän louhoksesta.

Tältä se näyttää nykyään, kun se on siivottu ja sinne on rakennettu polkuja, informaatiotauluja on pystytetty ja piknikpöytiä sijoitettu kauniisiin paikkoihin lammen rannalle. Artosta saatte hiukan mittakaavaa: tuosta on louhittu 26 miljoonaa kattolaattaa. Mutta kivestä 75 prosenttia on hukkaan mennyttä.

Kun tarkasti katsoo, tässä näkyy lammen pinta heijastuksineen. Tuo valkoinen piste veden pinnalla on aika iso vene.

Louhos oli niin suuri, että kivien laivoihin lastaamista varten tehtiin jättimäinen luiska, jota pitkin kaksi kärryä kulki ylös ja alas satamaan. Alas tuleva painava kärry nosti ylöspäin menevän kevyen kärryn alas. Ei varmaan ihan kaikkein helpointa eikä terveellisintä hommaa...

Luiska on vielä jäljellä, aika komea muistomerkki louhijoille!

Louhospuiston portilla on tällainen hiekkakiviobeliski. Se on aika kökkö, mutta siinä on kivoja pikkuisia kuvia kaiverrettuina:

Näistä voisi vaikka keksiä satuja!

Louhos ei kylläkään ollut mikään hauska työpaikka. Katsokaa vaikka tätä työläistä, joka asettaa räjähdyspanosta kallioon:

Siinä ei kauheasti ole työturvallisuutta ajateltu.

Eikä tämänkään miehen työtila ole kovin ergonominen. Miehet eivät ihan täysin tyytyväisiä olosuhteisiin olleetkaan, varsinkaan sen jälkeen, kun louhoksen lääkäri sai lopputilin. Siitä syntyi lakko, joka kesti kokonaisen vuoden. Jonka jälkeen louhoksen pomo vaihtui ja lääkäri sai virkansa takaisin! Jee!

Osaatteko kuvitella, millaista elämä kylässä on ollut? Kaiket päivät kallion porausta, räjäytyksiä ja laattojen muotoilua. Rautanauloilla pohjustetuilla kengillä kiviläjissä kävelyä.

Siitä tulikin mieleeni se 75% jätekiveä. Mitä sille tapahtui? Se selvisi meille, kun teimme pienen lenkin A82-tien toiselle puolelle, Loch Levenin rannalle.

Näyttäisi vähän siltä, että jätekivet on heivattu lochiin. Ja niistä on kasvanut niemiä. Joiden päällä nyt seisoo iso hotelli ja joitain muitakin rakennuksia, ynnä kylän satama.

Ja kun kerran kiveä on niin paljon, ladotaan sitten vajatkin kivestä. Ovet vaan täytyy tehdä puusta. Se on aika mielenkiintoinen maisema. Sai vähän käsitystä siitä, millaista kivilouhoksen pohjalla kävely on. Horjuvaa. Lipevää.

Niemen toisella reunalla oli vähän tukevamman tuntuista maata.

Olikohan kivien päälle tuotu maata? Vai olikohan se ihan "oikeaa" kalliota? Ei sitä nurmen alta tiennyt. Ainakin siihen on rakennettu rantamuuri. Maisemat ovat kyllä aika hienoja:

Vuori on Pap of Clencoe, ja talot rannalla Glencoen kylää, tai oikeammin sen osaa Invercoeta. Siitä vasemmalle lähtee tie meidän kylään, 7 mailia...

Vielä olisi juttuja Baile á Chaolaisista, mutta nyt on välikahvien aika! Jatkuu ensi viikolla. Tai sitten joku muu juttu änkee sen tilalla!