Nam nam!

Kun on majoittunut hotelliin tai sen tapaiseen laitokseen, syömisestä tulee aina pieni ongelma. Ainakin minulle. Aamiainen sujuu kyllä ihan hyvin yksinäänkin, mutta päivällinen onkin toinen juttu. Yksinään on niin tylsää istua ravintolassa, kun kaikkialla ympärillä on muita ihmisiä hyvässä seurassa ruuasta nautiskelemassa. Niinpä kävelyretkilläni olen yleensä tyytynyt ostamaan kaupasta jotain veteen sekoitettavaa tai salaattia leivän ja juuston kera ja syönyt huoneessani. Osaksi se tietysti johtuu siitä, että en halua kantaa paljon vaatteita repussani, eivätkä kuraiset housut ja hikinen paita oikein sovi ravintolaan. Tietty pubiin sopisi, mutta niissä on niin kamalan isot annokset, eikä ruokakaan aina ole kehuttavaa.
Viime viikolla olin 4 yötä Invernessissä hotellissa.

Tässä se on, ja nämä lasiseinäiset lisärakennukset ovat hotellin ravintola. Ensimmäisenä iltana menin sinne kokeilemaan, minkälaista ruoka siellä on. Tältä se näytti sisältäpäin:

Aika lailla skottityylinen tila! Ulkona oli pimeää, mutta eipä siellä sen kummempi maisemakaan olisi ollut, parkkipaikka vaan! Tilasin alkuruuaksi leivitettyä vuohenjuustoa ja...-mitähän se hillo nyt olikaan, oisko ollut viikunaa? Mutta joka tapauksessa se oli loistavaa! Naminam! Innokkaasti odotin seuraavaa ruokalajia, risottoa, jossa olivihanneksia; kesökurpitsaa ja paprikaa ja mitähän vielä? Otin siitä kuvankin, kun ajattelin, että se on varmaan niin hyvää että voi facessa kehua.

Olihan se, mutta se oli niin suolaista, että ikenet kirvelivät. Pakko oli siis ottaa jälkiruoka. Ehkä sillä saisi suun makeaksi. Tilasin Pavlovan metsämarjojen kera. Muttei siinä mitään metsämarjoja ollut, suklaakastikkeessa uitettu säilykepäärynä vaan oli heitetty marenkikupposen päälle. Olinpa tosi pettynyt ja vihainen. Enkä sanonut, että ruoka oli hyvää, kun tarjoilija kysyi. Kohautin vain olkapäitäni. Kun olen niin huono valittamaan. No, toista kertaa en sinne mennyt.

Kävin joka iltapäivä sairaalassa potilasta tapaamassa, enkä sen jälkeen, kun ilta jo oli pimeä, enää viitsinyt lähteä kaupungille ravintolaa etsimään. Niinpä päätin, että syön päivällä tavallista paremmin ja jätän illan napostelulle.

Ensimmäisenä päivänä menin paikkaan nimeltä sococo. Siellä oli pääasiassa suklaisia ruokia, esimerkiksi churroja suklaakastikkeen kera, ja vohveleita. Mutta oli siellä sitten muutakin, ja otin ison chapatan briejuustolla ja karpaloilla täytettynä. Se vasta oli hyvää. Lisänä oli salaattia iso annos, ja sain vatsani oikein tyytyväiseksi. Ruuasta nyt en ottanut kuvaa, mutta vähän suklaaviisautta teillekin:

Seuraavana päivänä löysin sivukadulta pienen perheravintolan nimeltä Little Italy,

ja siellä tilasin farfalle con broccoli e sinihomejuusto, ja sen lisäksi lasillisen montepulcianon punaviiniä. Odotellessani tutustuin pieneen ravintolasaliin:

Se oli oikein kotoisa paikka, ja ilmeisesti ruoka yleensä on hyvää, koska väkeä oli melkein joka pöydässä, vaikka ravintola oli juuri avattu klo 12. Nam! Se OLI hyvää! Ihan sopivasti al dente eikä liikaa juustoa. Oikein nautiskelin. Ja ihailin laseissa välkkyviä jouluvalojen heijastuksia

Add caption

Lopuksi tilasin vielä espresson, koska ajattelin, että jos ruoka on näin hyvää, espressokin on varmasti juotavaa. Kyllä!

Seuraavana päivänä olin jo ennen lounasta kävellyt rannoilla ainakin 15km, enkä niin tarkasti viitsinyt etsiä ruokapaikkaa. Ja kun kadun varrella sattui olemaan tällainen hauska kyltti

astuin sisään. Ajattelin, että se on täynnä lapsiperheitä, mutta se olikin ihan aikuisten suosikki. Tilasin bataattipannukakkuja.

Raastettua bataattia ja hiukan taikinaa, lisänä tosi tuoretta salaattia ja hapankermaa. Ihanaa! Täytyisköhän kokeilla kotonakin? Aina välillä otin kuvia joulukoristeista, joita oli paljon joka paikassa.

Annos oli kyllä vähän liian iso, mutta niin hyvää, ettei lopetetuksi saanut.

Viimeisenä päivänä potilas pääsi pois sairaalasta, ja menin sairaalan läheiseen taimitarhan kahvilaan odottelemaan. "Punajuurikakku". Siltä se väriltään näytti, muttei tietystikään ollut, mutta sitä minun nyt piti saada maistaa, vaikkei se mikään lounasruokakaan ollut.

Vielä olisi Invernessissä ollut monta mielenkiintoista lounaspaikkaa ja iltaravintolaa, mutta tällä kertaa en ehtinyt enempää. Joskus toiste jatkan tutkimuksia. Inverness on tosi kiva kaupunki!