Tuleeko se joulu?

Ei yhtään tunnu siltä, että joulu olisi tulossa. Sataa, on hirmuisen kosteaa, luut ja ytimet kärvistelee kylmästä. Ulos ei tee yhtään mieli mennä. Ei tunnu jouluntulemiselta, vaikka on jo kahdet tortut syöty. Joululahjat on hankittu ja menneet perille. Piiloon, odottamaan oikeaa avaamisajankohtaa luulisin.

Adventtikalenterista on jo avattu monta luukkua. Se on semmoinen perinteinen partiolaisten kalenteri, mutta tänä vuonna ei ihan joka kerta arvaa oikein, mitä seuraavan luukun takana piilee. Ja sitä paitsi tontuista, vai lapsiako he ovat, osa on maahanmuutajataustaisia! Jee! Mutta kalenterista huolimatta ei tunnu sellaiselta kiireiseltä tohinalta kuin ennenmuinoin Pasilan kotona. Ja Tuomaankadun. Silloin joulukalenteri aina aamuisin muistutti, että se ja se asia on vielä tekemättä/hankkimatta, ja päivät vaihtuvat vauhdilla, eikä mikään tunnu ehtivän ajoissa. Vaikka tulihan se joulu vaikkei kaikkea aina ehtinytkään.

Amaryllis kukkii, pöydällä on joululiina, kynttilät palavat. Mitä tästä oikein vielä puuttuu? mietiskelin. Joulusiivous! Niinpä siivosin sitten koko huushollin vähän tavallista perusteellisemmin, tosin kahtena päivänä, kun olin vielä väsynyt flunssan jälkeen. Mutta ei se auttanut.

Entäs jos menisi joulumarkkinoille? Jos menisi vaikka Manchesteriin, siellä on tosi hyvät markkinat. Samalla näkisi, onko entisessä rakkaassa kotikaupungissa jokin muuttunut. Ajettiin siis markkinoille, ja olihan siellä ihan liiankin paljon kaikkea ihanaa ja erikoista tarjolla. Ja kukkasipuleita! Ja stroopwafeleita! Manchester oli pysynyt lähes entisellään, Salford rakennettu tuntemattomaksi. Mutta ei siellä ollut joulua myytävänä. Vaikka olihan siellä Vin Santoa ja cantucceja. Ehkä ne helpottavat, jollei joulua tulekaan.

Keksin sitten raahata kuusen vintistä ja koristella sen. Vaikka se tuntuikin vähän turhalta, kun olemme menossa jouluksi Skotlantiin. Mutta jos pääsisi joulun tunnelmaan...-ja olisihan kuusi sitten kotimiehenä, valoja sytyttelemässä, kun ollan poissa. Neljä laatikollista joulukoristeita. Neljä laatikollista täynnä muistoja: tuon tonttua muistuttavan otuksen teki lapsenlapsi, savisydämen muotoili toinen pikkuinen. Tyttären tekemän joululiinan taidan viedä Skotlantiin, samoin toisten tytärten roikkuvat sydämet ja "Maria ja Joosef matkalla Beetlehemiin"-taulun. Pitkän aikaa unelmoin koristeiden parissa, kunnes lopulta aloin ripustella palloja kuusen oksille. Joulu jo kutitteli korvan takana...

Seuraavaksi sitten leivoin pipareita. Jospa joulun tekeekin pipareiden tuoksu? Meillä kotona leivottiin pipareita itsenäisyyspäivänä, ja vaikka meitä lapsia olikin vain 4, saimme aikaiseksi aikamoisen hulinan, kuka kaulii, kuka käyttää muotteja, kuka laulaa, kuka paistaa...-se oli mukava päivä! Vielä enemmän hulinaa syntyi, kun lapsenlapsia alkoi ilmestyä joukon jatkoksi.

Niin, muistoja liittyy kaikkiin joulujuttuihin. Aattona sain ojentaa postipojalle joulupiparin. Täyttää suuren korin hedelmillä. Joskus jopa sytyttää kynttilöitä, mutta en kuusenkynttilöitä, koska oli isompia ja taitavampiakin lapsia siihen hommaan. Kyllä, meillä oli kuusessa ihka oikeat palavat kynttilät. Eikä kuusi palanut koskaan.

No nyt, kun piparit on paistettu ja vatsassa kiemurtelee raaka taikina, alkaa tuoksua joululta! Sytytän tulen kynttilään ja istun nakertamaan piparia kuusta ja amaryllistä ihaillen. Kyllä! joulu on tulossa!

 Innostuneena odottelee matkaan lähtöä tämä pieni tuoksuja.

Onnellisia joulutuoksuja teille kaikille!