Kirjan viikko

Nyt on kirjan viikko. Olen lukenut tällä viikolla vähemmän kirjoja kuin edellisellä ja sitä edellisellä viikolla. Koska nyt ei sada. Sateella jotenkin kuuluu lukea. Vaikka täällä ei sade ropisekaan peltikattoon niinkuin Hyvinkäällä, tunnema on lähes sama. Sateen tuoksu, jos pistää nokkansa ulos ovenraosta, on sama kuin Suomessa. Maisemat ovat tyystin erilaisia, mutta kasvillisuus on lähes pilkulleen samanlaista kuin synnyinmaassani.

Mutta kirjoista piti puhumani.

On siis tosi hyvä, että on olemassa Elisa. Kun lähdin tänne Skotlantiin joskus heinäkuussa, latasin laitteelle 6 uutta kirjaa ja ajattelin, että se riittää muutamaksi viikoksi. Mutta sitten oleskeluaikani täällä venyi ja venyi, ja suomenkielisten kirjojen hylly täyttyi luetuista kirjoista. Mutta jee, voin ladata lisää lukemista! Pariin kertaan jo olen ladannut, ja lukemista on riittänyt. Että täälläkin, 800 ihmisen skotlantilaisessa kylässä on niin hyvä suomalainen kirjakauppa! Nam!

Mitäkö olen lukenut? Heh, siinä onkin valikoima! Koska valikoima on sekalainen, kerron niistä sekalaisessa järjestyksessä, näin:

Veikko Huovinen: Kylän koirat
Koska välillä tuntuu siltä, että kirjoihin menee vähän turhan paljon rahaa, selailen joskus Elisan ilmaisten kirjojen hyllyä. Sieltä löysin tämän. Koska minusta Konstan Pylkkerö oli ihastuttava ihminen, ajattelin, että tämä kirja voisi olla mukava myös. Ei se niin kiva ollut kuin ajattelin, mutta äkkiä ajankuluksi luettuna se oli siedettävä.

 Pierre Lemaitre: Camille
Mutkikas, tunteita penkova (sala)poliisijuttu. Nautittavasti kirjoitettu ja suomennettu, mutta äähenkilö on niin itsekäs lurjus, että välillä suututti, teki mieli lopettaa lukeminen. Mutta ei voinut. Luen varmaan vielä useampia hänen kirjojaan.

A. Conan Doyle: Baskervillen koira
Kirjasta tehdystä elokuvasta on jäänyt mieleeni sumuinen, märkä, upottavasoinen Skotlanti, ja siksi halusin lukea kirjan (uudelleen) ja korjata mahdollinen väärä mielikuvani tästä maasta. On täällä sumuista ja märkää. Mutta sitten aurinkoiset, kuivat päivät ovatkin sitä tervetulleempia!

Kai Nieminen: Kalevala. Nyt
Tuttuja nuoruusvuosilta, sekä Kalevala että Kaitsu, siksi halusin nähdä, mitä hän kansalliseepoksesta saa nykysuomennetuksi. Ehkä kirja on tarkoitettu nykynuorille. Olen ehkä liian tuttu Kalevalan kanssa, koska en saanut siitä oikeastaan mitään irti. Voisi ehkä olla hyvä koulun lukemistoon, en tiedä.

Eowyn Ivey: Lumilapsi
Valitsin kirjan ihan vain nimen perusteella, se oli niin jännittävä. Lumi on jännittävää ja ihanaa. Kun aloin lukea kirjaa, huomasin, että olen lukenut sen aikaisemmin, mutta että se oli jotenkin outo kuitenkin. Ja niinpä, olin lukenut sen englanniksi! Tunnelma oli kirjoissa samanlinen, mutta suomeksi luettuna se riipaisi syvemmältä. Aika ihana kirja. Luen vielä uudestaan.

Tommi Kinnunen: Lopotti
Erilainen sukutarina. Mutkikkaita olemassaolemisen taisteluita itsenä kanssa. Rauhallinen, sanoisin että leppoisa, jolleivät asiat riitelisi sen sanan kanssa. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Voi olla, että tämä pitää lukea uudestaan.

Sellaiset sateiset kaksi viikkoa. Olen nauttinut. Nyt täytyy lähteä aurinkoisille poluille ylös rinteille. Mutta sitä ennen annan teille pienen pähkinän purtavaksi: Mikä näistä lauseista kuuluu mihinkin kirjaan?

"Hänen perhetaustallaan hautajaisista poisjääminen olisi kuin röyhtäisy ruokapöydässä."

 "Hävitin hyvät sivakat, sauvan kaunihin kadotin!"

"Jäniksen suolet suovat vaihtelua tunkiokulinaristin ruokapöytään."

 "Aikaa ajatella juttua monta, uskomatonta, aivan kuinka vain..."

 "Toistaiseksi ovat tutkimukseni rajoittuneet tähän maailmaan."

"Mabelin mieleen muistui, millaista oli pikkutyttönä käydä polvilleen sohvalle ikkunan ääreen katselemaan, miten talven ensimmäiset lumihiutaleet siivilöityivät taivaalta katulamppujen valossa."


Jos ette ole varmoja vastauksista, lukekaa kirjat...Hih!