Another Place

Viitisen kilometriä Liverpoolista pohjoiseen, satama-alueen jälkeen Irlanninmeren rannassa on jättimäinen hiekkaranta. Se on ainakin 25 kilometriä pitkä ja laskuveden aikaan kilometrin, kaksi, kolme leveä. Hiekka on kovaksi pakkautunutta ja sillä on hyvä kävellä. Sieltä on hienot näkymät merelle, ja näkyypä sieltä meidän Wallaseymmekin, ja vielä kauempana Walesin huiput. Tähän aikaan vuodesta ei siellä näy paljonkaan ihmisiä, enimmäkseen koirien ulkoiluttajia. Kesällä näkee enemmänkin perheitä piknikillä ja dyyneillä peuhaajia. Uimarannaksi ranta ei sovellu, koska vesi on tosi matalaa ja merivirrat joen suulla arvaamattomia.

Mutta torstaina siellä oli mukavaa kävellä sadekuurojen välissä, tuuli selän takana. Aamulla, kun oli sumuista ja aurinko punasi pilvet jännästi altapäin, ajattelin, että nyt saisi hyviä kuvia taideteoksesta Another Place, joka seisoo siellä Crosbyn hiekkarannalla. Mutta ennenkuin pääsin sinne asti, sekä sumu että aurinko olivat kadonneet ja oli pelkkää harmaata ja tuulta.

Tässä on osa taideteoksesta. Siis tuo ihminen, joka seisoo tuossa oikeassa reunassa, ja tuo toinen pienempi siitä vasemmalle. Itse asiassa ne ovat yhtä suuria. Taiteilija Anthony Gormley teki itsensä muotoisen valumuotin, ja sen avulla tehtiin 100 valurautaista patsasta. Ennen kuin ne tulivat seisoskelemaan Crosbyn rannalle, ne kiertelivät maailmaa, alkaen Saksasta v. 1997.

 

Tämä Anthony oli saanut päälleen t-paidan. Yritin tutkiskella, miten se oli saatu sille päälle, mutta vesilätäkkö esti lähentely-yritykseni ja probleema jäi ratkaisematta. Luultavasti paita oli ratkottu ja  ommeltu takaisin ehjäksi.

Vuonna 2007 neuvoteltiin kiivaasti siitä, jäävätkö patsaat rannalle seisomaan vai pitäisikö ne poistaa, kun näyttelyaika oli lopussa. Useimmat ihmiset halusivat niiden jatkavan rantaelämäänsä, mutta oli vastalauseita:

- että ne ovat vaarallisia, rannalla leikkijöille, ja turisteille, jotka menevät liian syvään veteen ja mutaisille alueille niitä katsomaan ja kuvaamaan

- turistit häiritsevät lintujenruokintapaikkaa, jolla yliopiston väki tekee tutkimuksiaan

- vesiurheilijat eivät voi käyttää rantaa purjeskeittailuun yms, kun ukot seisoskelevat tiellä

- alastomat ukkelit ovat LIIAN alastomia

 Oli myös patsaiden kannattajia:
- ne lisäävät turismia ja tuovat kuuluisuutta Crosbylle
- yliopisto voi tehdä tutkimusta siitä, kuinka merielävät valitsevat asuinpaikkansa patsaista

 

Kompromissi: lintujenruokinta-alueella seisoskelevat Anthonyt siirrettiin varastoon, samoin ne poistettiin  tärkeimmiltä rantaurheilupaikoilta. Nyt miehiä seisoo 2,3:n kilometrin matkalla Waterloon ja Blundellsandsin rautatieasemien välillä. Niitä on siis sata. Ne ovat 189 cm pitkiä ja painavat 650 kiloa. Siis luultavasti hiukan enemmän kuin alkuperäinen Anthony.

Patsaat seisovat vuorovesirannalla, ja kaksi kertaa vuorokaudessa joutuvat tekemisiin nousevan meriveden kanssa. Jotkut ovat peittyneet merirokkoon, jotkut levään. Eräskin näytti kärsivän psoriasiksesta. Joku näytti vanhalta ukolta.

 

Sitten oli näitä, jotka oli kuvioitu. En tiedä, kuka sen on tehnyt, itse Gromleykö vai joku rantalomailija, mutta ei ne ihan hassuilta niissä näyttäneet.

Kuten huomaatte, osa Anthonyistä on vajonnut hiekkaan, kun vesi ja tuuli siirtelevät sitä. Osa on varmaan jo alunperin haudattu polviaan myöten, tai syvemmällekin.

Miehet eivät seiso lähellä toisiaan. Silti on outoa kuljeskella niiden keskellä, tuntuu siltä, että joku on koko ajan selän takana ja kohta tervehtii tai juoksee ohi. Ja miksi ne kaikki miehet menevät mereen? Toiseen Paikkaan? Eikö tämä maa ole hyvä? Eikö niistä ole hauskaa seistä rannalla ikuisesti, kunnes ruoste raiskaa ja pikkuelukat syövät? Tai hautautuu hiekkaan arkeologiseksi esineeksi?

Oli ihmeellistä olla osana taideteosta. Kummallista. Mystistä. Weird. Awkward.

Kaksi muuta samanlaista miestaideteosta, 100 miestä seisomassa, on sittemmin pystytetty, toinen Itävallan alpeille, toinan italialaiseen oliivilehtoon. Haluaisin käydä kokemassa, minkälainen tunnelma niissä on. Varmasti ihan omanlaisensa.