Kevät täällä Saarella on ollut kamalan kylmä ja sateinen. Pikkupihan kasvit eivät meinaa millään alkaa kasvaa. Ja ne rohkeat, jotka kasvavat, joutuvat etanoiden ruuaksi. Paitsi että niitäkään ei ole kovin kauan ollut kukkien kiusana, kun eiväthän nekään kylmästä pidä.
Kävin lomasella Suomenmaassa sukua tapaamassa (syötiin mm. etanoita...). Sillä aikaa oli täällä kesä, ja juhannusruusu kukki. Siitä ei siis ole kuvaa, mutta clematiksen kukkia ehdin nähdä:
Tämä on suuri ja ihanan valkoinen. Toinenkin suuri kukki juuri, unikko, mutta sen parhaaseen kukinta-aikaan olimme Northumbriassa lomasella, ja siitä sain vain tällaisen lepäävän kuvan:
Tässä se ei ole ihan itsensä värinen, luonnossa se on täyteläisen kuninkaallisenpunainen, mikä hyvin sopiikin kuningattaren juhlapäivään.Sille on kohta tulemassa kavereita. Toivottavasti silloin olemme kotona, jotta voin ihailla niitä pidempään.
Kevään mittaan pihalla on kyllä kukkinut enemmänkin kaikenlaista. Varsinkin kivikkokasvit oikein ryöpyttivät kukkiaan, samoin siemenistä kasvattamani lemmikit. Kaikkein eniten pidin kuitenkin tästä leukoijasta, vaikkei se kovin runsaasti kukkinutkaan. Mutta se on niin nöyrän kaunis, ja ne muutamat kukat kestivät pitkään, niin että iloitsin niistä päivästä toiseen.
Toinen, tai siis ainakin kolmas valkoinen ihanuus oli kielo, oikea aito suomalainen kielo, jonka sain ystävältäni tuliaisiksi viime keväänä. Se kukki kauniisti, seuranaan englantilaisia kielonlehtiä, tai missähän maassa ne olikaan kasvatettu, en tiedä. Yksi niistäkin kukki, mutta oli muodoltaan vähän erilainen.
Tänään on satanut koko päivän, enkä ole käynyt pihalla muuta kuin lisäämässä linnuille ruokaa. Piha elää omaa elämäänsä. Näyttää ihan mukavalta sateessakin.
Tämä on suuri ja ihanan valkoinen. Toinenkin suuri kukki juuri, unikko, mutta sen parhaaseen kukinta-aikaan olimme Northumbriassa lomasella, ja siitä sain vain tällaisen lepäävän kuvan:
Tässä se ei ole ihan itsensä värinen, luonnossa se on täyteläisen kuninkaallisenpunainen, mikä hyvin sopiikin kuningattaren juhlapäivään.Sille on kohta tulemassa kavereita. Toivottavasti silloin olemme kotona, jotta voin ihailla niitä pidempään.
Kevään mittaan pihalla on kyllä kukkinut enemmänkin kaikenlaista. Varsinkin kivikkokasvit oikein ryöpyttivät kukkiaan, samoin siemenistä kasvattamani lemmikit. Kaikkein eniten pidin kuitenkin tästä leukoijasta, vaikkei se kovin runsaasti kukkinutkaan. Mutta se on niin nöyrän kaunis, ja ne muutamat kukat kestivät pitkään, niin että iloitsin niistä päivästä toiseen.
Toinen, tai siis ainakin kolmas valkoinen ihanuus oli kielo, oikea aito suomalainen kielo, jonka sain ystävältäni tuliaisiksi viime keväänä. Se kukki kauniisti, seuranaan englantilaisia kielonlehtiä, tai missähän maassa ne olikaan kasvatettu, en tiedä. Yksi niistäkin kukki, mutta oli muodoltaan vähän erilainen.
Tänään on satanut koko päivän, enkä ole käynyt pihalla muuta kuin lisäämässä linnuille ruokaa. Piha elää omaa elämäänsä. Näyttää ihan mukavalta sateessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti