Lots!

Täällä meilläpäin kutsutaan, tai on ainakin joskus kutsuttu lampia tai padottuja vesisäiliöitä nimellä Lodge, mikä alussa harhautti minua, kun luulin löytäväni metsästä jotain asumuksen tapaista ja siellä olikin lampi. Minun lausumanani se kuulostaa enemmänkin sanalta lots, mikä taas sopii hyvin yhteen sanojen lits ja läts kanssa. Tai sitten lots of lotsiis.

Sellaisia kaikkia ajatuksia tuli mieleen aamulla kun seisoskelin jäätyneen lampeni rannalla ihailemassa siihen heijastuvaa taloamme (ja aidan takaista työmaakoppia!)

Lammikko on siis jo täynnä vettä, mutta tässä kuvassa vasta alkuvaiheissaan, jotta arvoisat lukijat näkisivät, mistä on pienet lammet tehty. Innokkaana palapelinkokoajana heittäydyin (Arton avustamana) rakentamaan lammenreunaa kivistä. Siitä tuli upea!
Ja sitten se putous: ladoimme huolellisesti kolme kiveä juuri oikeaan kaltevuuteen, niin että vesi valuu ihanasti liplattaen ylhäältä pikkukukkulalta lampeen. Laitoimme kattotiilikittiä kivien väliin ja sen kuivumista odotellessamme lähdimme kävelylle Ramsbottomin nummille. Ylhäällä tuulessa ja auringossa tallustamisen jälkeen laskeuduimme alas pieneen jokiuomaan ja istuimme evästelemään joen rannalle, aurinkoiselle kivelle, ihan pienten putousten sarjan viereen. Eikun ooo! joku tuollainen minun täytyykin saada siihen lampeen! Pikkuinen ihana sammaleinen kivinen soliseva putous!
Ja kotiin tultua ladottiin kiviä uusiin järjestyksiin, siten ja täten ja taas toisin (sen jälkeen kun oltiin ensin kaavittu ja liuotettu kattotiilikitti pois niistä!). Ja vihdoin sitten kokeiltiin veden kanssa, miltä se näyttää.
Voih! Ei se pumppu jaksanutkaan pumpata tarpeeksi vettä, niin että olisi saatu ihana soliseva putous! Vaikka mikä kivi laitettiin päällimmäiseksi ja miten päin vaan, ei tullut putousta, vain pikkuinen lorina, joka häipyi kivien lomiin. Lopulta päätin luopua koko putouksesta ja virrasta, ainakin tältä erää. Ehtiihän sen myöhemminkin, jos keksii paremman konstin. Ainakin pumpulla saa aikaiseksi pienen suihkukaivon, jos ei muuta.

Sitten täytettiin lampi vedellä. Huh, miten likaista vettä, kivet olivat likaisia ja saappaat, joilla tallustelimme sen lammen pohjalla, ja kaikki kura liukeni veteen ruskeanharmaaksi mössöksi! No, saahan sen puhtaaksi, jos ei muuten niin tyhjentämällä koko altaan! Sitten toivoimme, että altaassa vielä huomenaamullakin olisi vettä. Siis että pohjakankaassa ei olisi reikää. Ja sitten menimme nukkumaan.

Aamulla:Oli vesi pysynyt altaassa. Ja sementti reunakivien alla on kuivunut, että voimme nostaa veden korkeuden reunan tasoon asti, sitten kun pohjoispään reunaa on vähän korotettu, kun se on hiukan matalammalla kuin eteläpää.

Tässä meidän Lotslampi, pakkasaamuna jäätyneenä:


Kunhan vielä vähän aherretaan ja saadaan kasveja lammen ympärille, ja lampeenkin, niin kyllä siitä hyvä tulee. Mutta kun tuo kevään tulo on niin hirveän hidasta: jo kuukausi sitten sinikellot kurkkasivat maasta, mutta vieläkään ei näy edes nuppuja! Suomessa kevät tulee niin äkkirynnäköllä, täällä se matelee, kuin ei uskaltaisi ollenkaan tulla. Mutta jotain sentään löysin: kevään ensimmäiset kirsikankukat!