Sulut ovat tosi kapeita, n.2-metrisiä, ja laivat, tai veneet, longboateiksi kutsutut ovat siis vielä hiukan kapeampia. Olen ihmetellyt, että kannattiko tosiaankin kaivaa niin hirveän monia kanavia kuin täällä Manchesterin ympäristössä on, usein jokien suuntaisia, käsivoimilla, vain tehtaiden kuljetuksia varten, pienillä laivoilla. Mutta parisataa vuotta sitten elämä oli erilaista, eikä kaikki käsintehtävä ollut niin kamalan kallista. Ja onhan nykyään mukavaa, kun voi seilailla tai asua longboatissa ympäri Englantia.
Kuljeskelin kanavan ja Goyt-joen kauniita rantoja pitkin pikkupakkasessa, kanavan vesi oli jäässä. Muutamia kilometrejä Marplesta länteen, asumattoman maaseudun takana on Chadkirkin ikivanha maatila ja kappeli. Sisään sinne ei siihen aikaan päivästä päässyt, mutta ikkkunasta tuli aika hauska kuva, kun puut heijastuivat sisältä valaistuun lasimaalaukseen.
1700-luvulla tuli St.Chad, lähteiden suojelija, rakentamaan tämän kappelin tälle jo 700-luvulta asti asutetulle maatilalle.
Maatilan lähde sai siis nimekseen St.Chadin lähde. Siinä oli hauska puikoksi jäätynyt murattiköynnös siinä kivisessä kaapissa, jossa lähde oli. Se oli oikein kauniin tummanvihreä ja vehreä, mutta kuva ei oikein onnistunut, enkä jaksa nyt opetella kuvienkäsittelyä, ainakaan tähän hätään. Rakennukset olivat pieniä, valkoisia, osa oli sitä...-miksi sitä kutsutaan, kun on ruskeita palkkeja, ja valkaistua kiviseinää välissä? Tila on kunnan omistama, ja siellä on vuokralainen, joka hoitaa sitä hyvin.Maisemat olivat tosi kauniita, vanhoja puita ja niittyjä, joki ja mäki, ja piknikkipöytiäkin, niin että sain murisevan mahani tyydytetyksi. Ja tässä niityn reunalla, opastaulun alle magneeteilla kiinnitettynä on pikkuisen possun uusi majapaikka. Possusta ei ole kuvaa, mutta joku muu kurkistaa kuolleesta puusta kolostaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti