We love february

...for nobody else will. This month is like a person who is last to be picked for the sports team, the runt of the litter or the apple, which has a slight bruise. It is an unfortunate month, being cold, miserable and short. This is however, through no fault of its own and therefore we should try to love it as a matter of compassion and charity, if nothing else.

Niin on kirjoittanut James Alexander-Sinclair.

Sellainen on kuulemma englantilainen helmikuu. Mutta vaikka kaikki sanovat, että tämä on kaikkein kylmin kuukausi, ei se ainakaan tänä vuonna ole ollut. Tähän mennessä siis, eihän sitä vielä tiedä, mitä on tulossa.

Ei tämä minun mielestäni kuitenkaan niin kamala kuukausi ole. Sadetta on piisannut, lähes joka päivälle, mutta narsissit kurkkii jo mullan alta ja kyyhkyset keräilee pesäntekotarpeita. Laitoin niille vanhan oviseppeleen pesätarpeiksi, kun se alkoi jo olla aika loppuunkulunut, vaikka vasta 10 vuotta vanha.











Ihan pikkuhiljaa, varovasti näyttävät kaikki kasvit heräävän horroksestaan. Vinca meidän kukkalaatikossa on avannut muutaman kukan, samoin tämä yksi keltakukkainen köynnös, en nyt muista sen nimeä. Voikukan lehtikiekuroita on ilmestynyt nurmikolle, ja rönsyleinikit rönsyilevät sinne tänne. Olen kovasti kiusannut niitä siirtelemällä nurmikon (=sammalikon) palasia siitä kohdasta, mihin tulee kukkapenkkiä siihen kohtaan johon kuuluisi tulla jotain nurmikon tai sammalikon tms. tapaista. Niin että piha näyttää nyt tältä:
Ostin eilen Gardeners World-lehden, ja voi mikä kauhea puutarhatauti iski! Taimiluettelo oli sen välissä, ja nyt voin siis suunnitella, ihan oikeasti, mitä kasveja mihinkin laittaisin. Mutta ensin pitää kaivaa se lammikko, ja mitähän aarteita sieltä maan alta mahtaakaan vielä löytyä! Vai pitäisiköhän odottaa, että sateet loppuvat, ettei tarvitse vesilätäkössä lapioida...