Talvia

Kun täällä Englannissa ei talvi näyttänyt pääsevän jaloilleen ollenkaan, päätin pitää pienen talviloman suloisessa Suomessamme. Kiertelin Helsinki-Hyvinkää-Jyväskylä-Porvoo-Espoo-Helsinki -lenkin majaillen milloin kenenkin ystävällisen sielun hoteissa, kiitos vaan kaikille kovasti! Ja kaikkialla oli ihana talvi! Helsingissä loskaa, Hyvinkäällä hauskoja polkuja lapsuudesta tutussa metsässä, Jyväskylässä paukkupakkanen, Porvoossa ihanaa kilinää, kun tuuli pudotteli puista jäitä jäätyneelle hangelle, Espoossa heittelin lunta itseäni korkeampiin kinoksiin. Tein kaksi lumilyhtyä. Kahlasin kahdelle kätkölle. Vietin synttäreitä. Kelluin suurissa aalloissa. Saunoin, saunoin, saunoin ja saunoin! Hieno talviloma!

Vitivalkoiset hanget tekivät maailmasta valoisan. Ulkona ei ollut pimeää, ei edes katuvalottomassa Porvoon bed&breakfastissa. Tai siis täysihoidossa. Sitten tulin takaisin kotiin, ja oli pimeää. Kun ei ole lunta. Paksut pilvet vain matavat maan päällä ja ilma litistyy siihen väliin. Vasta yhdeksältä aamulla teki mieli lähteä ulkoilemaan.

Otin hyvinkääläisestä metsästäni kännykuvia, ja keksin, että voisin ottaa samantapaisia "talvikuvia" täältä meidän lähimetsistä, ja vertailla talvia.



Polku. Nikinharjulle tallattu yksikaistainen lumipolku/ Mere Gloughin leveä polku Bradley Brookin varrella. Purossa saappaita huuhtoessani huomasin veden rajassa jotain pieniä kasvisilmuja kurkistavan maan alta. Hassua, etten viime kesältä muista, mitä siinä kasvoi.

Puu.










Pallero tarkenee hyvin talviturkissaan, mutta englantilainen puu jo valmistautuu kevätjuhliin. Kumpanakin kuvauspäivänä päivä oli pilvinen, Hyvinkäällä hiutaili lunta ja Prestwichissä sumuili vettä. Ei siis mitään hangenkimaltelua, eivätkä orapihlajametsikön pisaratkaan näyttäneet parasta puoltaan.


Mäntyjen kaarnaankin oli lumi leijaillut kerroksiksi. Täällä Clifton Mossilla taas puiden rungot ovat tuuhean sammalen peitossa. Tässä kuvassa tosin sammal ei ole tyypillisen paksua, mutta kolmihaaraisen puun rungot olivat niin hauskat, että valitsin tämän kuvan.

Suomessa aidat ovat kyllä aika harvinaisia, kun vertaa tähän maahan, mutta lumihuput tolppien päässä olivat hauskoja, houkuttelivat tökkimään niihin silmiäneniäsuita. Englannin kivimuureissa kasvaa ihania sammalia ja peukaloiset hypähtelevät niiden koloissa. Täällä on myös monia muita aitalaatuja, lauta-aitoja pihoja erottamassa, piikkilanka-aitoja laitumien ympärillä (siis siellä missä ei ole kivimuureja, mutta niitä on maaseutu kyllä täynnä!) ja kaikenlaisia mahdollisia muita aitoja. Polun kohdalle on rakennettu portaat, stiles, tai kissing gate. Ne on kivoja!

Minun talveni ovat siis erilaiset. Mutta kummastakin pidän. No, englantilainen pimeä talvi ei kyllä ole kaikkein mukavin vuodenaika, mutta kun aurinko paistaa, se on upea. Kun vihreät ja ruskeat ovat lempivärejäni, ja täällä niitä riittää. Useissa puissa kullanruskeat lehdet riippuvat vieläkin, saniaiset kipristelevät maassa, heinät huojuvat kellertävänruskeina. Ihanaa värileikkiä! Ei melkein huomaakaan, ettei ole lunta.