Tämän hauskannäköisen puun juurelta löysin viidennenkymmenennen geokätköni. Se ei ollutkaan juurien kolossa, vaan sammalenlepareen alla. Kahteen kertaan tutkin saman kolon, ekalla kerralla en tajunnut, että se oli siellä. Hassua, miten voi olla sellaista huomaamatta!
Geokätköily on hauskaa! Kun ei se ole pelkästään pusikoissa rymistelyä ja juurien tonkimista, vaan parhaimmillaan siinä on myös käytettävä mielikuvitusta ja aivoja. Yhden kätkön ohjeissa sanottiin: Istu hetki Davidin kanssa, jatka eteenpäin, varo jyrkännettä. Kiveys opastaa. Kuulostaa mystiseltä, mutta paikan päällä kokee upean ahaa-elämyksen, ja kätkö löytyy. Mikäli uskaltaa kiivetä metrisen aidan yli, pudottautua golfkentälle toisen metrin ja tunkea kätensä tiilimuurin koloon. Se hauska kätkö oli ensimmäinen FTF-kätköni, siis olin ensimmäinen, joka sen löysi. Tosin samaan aikaan sinne tuli toinenkin etsijä. Etsimme sitä yhdessä, ja yhteiseksi FTFksi annoin sen merkitä, koska ei sillä oikeasti ole mitään väliä, olenko eka vai toka vai sadas löytäjä. Mutta siitä olen kyllä varma, että se mies ei olisi kiivennyt sen aidan yli ja pudottautunut alas, niin huonosti hän liikkui.
Se samainen mies sitten ehdottomasti halusi kuljettaa minut autolla seuraavalle kätkölle, jolle olin menossa, koska sinne kuulemma oli aivan liian kamalan pitkä matka (n.1km suuntaansa). Se oli upotettu korkeaan aidantolppaan, joten sitä ei nähnyt, vaan piti tunnustella kädellä sen päältä, ja minä kun en ole kamalan pitkä, sain varvistaa ja venyttää käsivarttani, ennenkuin sain sen sieltä ulos. Mies, kätkijänimeltään rogerw8, antoi sitten hyviä neuvoja muidenkin Heaton Parkissa olevien kätköjen löytämiseksi. Ne olivat kyllä ihan helppoja kätköjä, mutta toista olisi kyllä varmaan etsinyt kauemmin ilman vinkkejä.
Sitten on nämä kätköt, joiden koordinaatit täytyy itse keksiä. Ladybird Hunt, josta jo aiemmin kerroin, oli yksi sellainen. Toinen tässä lähistöllä kiertelee Irwell-joen akve- ja viaduktien ympärillä hakemassa vihjeitä. Sekin oli hauska. Sitten on sellaisia kätköjä, jotka oikeastaan eivät ole kätköjä, tai ovathan ne mutta eivät perinteisiä, joissa on kotelo ja siinä jotain kamaa. Nimittäin sellaisia, että ota itsestäsi kuva jossain tietyssä paikassa tai jonkun tietyn esineen, patsaan, talon luona ja lähetä se kätkön laatijalle, niin sitten saat sen merkitä löydöksi. Sellaisia on paljon mm. Death Valleyssä, jonne ei saa mitään perinteisiä bokseja piilottaa.
Jos pidät ulkoilusta, rupea geokätköilijäksi! Kätkön etsintä kävelyretkellä antaa mukavan tauon, piristysruiskeen aivoille. Ja kätköjä tuntuu olevan joka polun varrella, ainakin täällä Englannissa. Ja Amerikassa ihan kamalan paljon. Suomessakin paljon. Suomi vaan on niin harvaan asuttu, että kätköjen hoitaminen voi olla vaikeaa. Jos niitä sijoittaa johonkin kauas metsään, ei ehkä tule mennyksi tarkistamaan sen kuntoa ja olemassaoloa. Sillä joskus kätköt katoavat...
Ja sitten on kolikoita ja matkaajia, joita voi jättää kätköihin muiden kuljetettavaksi. Minä lähetin yhden nallen Tommille, mutta se ei ole vielä liikkunut mihinkään! Jotkut matkaajat ovat kulkeneet ympäri maailman kymmeniätuhansia kilometrejä. Ja jotkut tietysti kilpailevat, kenen kolikko matkaa kauimmas tiettynä aikana.
Sitten on erilaisia kätköilijöitä: toiset tekevät mielellään kätköjä, toiset metsästävät FTFiä, jotkut yrittävät löytää mahdollisimman monta yhtenä päivänä. On perhe, joka lomamatkallaan löysi yhden päivän aikana kätkön kuudesta eri maasta! Sitten on yhteisetsimistilaisuuksia, kokoontumisia, kuljetuksia. Kaikkea, mitä vain voi kuvitella.
Jes! Tänään aion tehdä kierroksen Whitefield-Sunnybank-Unsworth, jonka varrelta löytyy 3 kätköä. Jos löytyy, sillä niinkin joskus käy ettei löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti