Noin puoli kuukautta on jo livahtanut hyppysistä sen jälkeen kun kävimme Edinburghissa. Mutta matkaa on hauska muistella, niin pajon kaikkea kivaa siellä koimme. 15.12. illalla kävimme katsomassa Linnan rakennettua valoshowta. Väkeä oli paljon, onneksi linnanpihalle päästettiin väkeä vähitellen, ettei tullut kauhea ryysis. Olin varannut liput toiseen sisäänpääsyryhmään, taisi olla 18.45. Silloinhan on jo ihan pimeää, ja koska me olemme illantorkkuja, aika oli meille kaikkein paras.
Ensin pääsimme "karsinaan", jossa seisoimme ja ihmettelimme silmät ymmyrkäisinä, suut ammollaan, upeita, kauniita, mielenkiintoisia kuvia, joita heijastettiin linnan etuseinään. Siinä seurasivat toisiaan piktien kivipiirrokset,
Skotlannin maisemat, ja varmaan nuo syttyvät ja sammuvat lasersäteet kuvasivat Skotlannin sotaista historiaa.
jää,
ja sitten lopuksi ilmaantui vielä palikoista rakennettu kirjava kivimuuri.
Ooo, se oli upeaa! Lumikinokset kerääntyivät muurien ympärille, ja jääpuikot kasvoivat pitkiksi. Se sopikin tunnelmaan, sillä ilma oli jäätävän kylmä, tai oikeastaan kostea.
Tästä portista sitten marssimme joukolla sisään, ja saimme kulkea vapaasti linnan pihoilla vaihtuvissa valoissa ja kuvaelmissa.
Seuraavan portin päällä hiukan Tikrua muistuttava tiikeri toivotti meidät tervetulleiksi, ja sitten äkkiä vilahti karkuun, kun kuuli, että hirmulisko
oli herännyt. Ei se kyllä ollut ollenkaan hirmuinen, nukkui vaan ja lopulta siltä pääsi rupsu! Lapsista se oli hauskaa! Muttei kovin autenttista, kun mitään hajua ei tuntunut...
Toisella seinällä kerrattiin Skotlannin, ja vähän Englanninkin historiaa. Muistoksi siitä jäivät nämä jännät, kaiken aikaa vaihtelevat kuviot:
Linnassa on monta pihaa, ja kaikkialla oli erilaisia valojuttuja. Tällä portilla valoiset vartijat kertoilivat tarinoita, lähinnä mukavasti lapsien iloksi. Ja sitten he poseerasivat:
Siellä pikkupihalla seisoi Field Marshall Sir Douglas Haigin (1861-1928) ratsastjapatsas, joka oli valaistu niin että sen varjo heijastui talon kiviseinälle.
Toisella seinällä marssi varjoarmeija, tässä kuvassa kylläkin aika epäselvänä.
Kuvat vaihtelivat ja kertoivat tarinaa, mutta en kiinnittänyt siihen niin kovasti huomiota, koska oli kivempi vain katsella kuvia.
Värillisiä valoja oli muuallakin, ihan vain valaistuksen vuoksi:
Kiviseinät muuttuivat epätodellisiksi, ja valoissa näkyi asioita, joita ei kirkkaassa päivänvalossa ehkä huomaakaan.
Tietenkin piti kurkata, minkälainen maisema linnan muureilta näkyi:
Ja siinähän oli joulumarkkinakenttä nostokurkikynttilöineen! Meidän majapaikkamme piileksii maailmanpyörän takana.
St. Margaretin kappelista valo muotoili korulippaan,
siihen ilmestyi avaimenreikä, avain lensi avaamaan lukon, ja seinät muuttuivat talon lasimaalausikkunoiden kuviksi!
Kaikkea ihmettä! Joillakuilla oli varmaan ollut hauskaa valoesitystä suunnitellessaan!
Kapeasta käytävästä pujahdimme paikkaan nimeltä Crown Square. Sen perällä seisoi upea asuintalo,
jonka ikkunoihin syttyi valoja, ilmestyi ihmisiä ja he kaikki alkoivat tanssia, kuka minkäkinlaista tanssia: balettia, skottitanssia, diskoa, valssia...-vaikka mitä, joka huoneessa erilaista.
Musiikki pauhasi kauhean kovaa ja valo oli häikäisevän kirkas. Yleisö tuijotti esitystä silmät sikkarallaan, paitsi lapset, jotka juoksivat kiljuen ympäri aukiota. Melkein uskalsin ottaa muutaman tanssiaskeleen...
Olimme nähneet kaiken. Se oli hauska kokemus, vaikka välillä hiukan stressaava. Viimeksi näppäsin kuvan tulesta, joka riehui suuressa takorautaisessa telineessä. Oli aika rauhoittua nukkumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti