En tietenkään tarkoittanut, etten tykännyt lomasta Cornwallissa! Odotuksia vain oli liikaa. Näkemättä jäi paljon: Tintagelin linna ja silta olivat suljettuina korjausten vuoksi. Trescon puutarhassa Scillyn saarella käynti olisi vienyt aikaa turhan paljon tämän matkan lyhyestä ajasta. Minack Theatren -ulkoilmateatterin - Romeo ja Julia -esitys oli loppuunmyyty; siis sekin siirtyi seuraavaan kertaan. Ja sitten oli vielä se pienoismallikaupunki, vähän niinkuin Legoland, muttei legoista tehty, joka jäi sivuun matkareitiltä. Joten ehkä menemme vielä toistekin Cornwalliin. Ja Devoniin. Ja Somersetiin.
Mutta sitten tarkistan, etten vahingossa taas vuokraa mökkiä keskeltä metsää, jonne pääsee vain pitkää kiemuraista erikoiskapeaa tietä pitkin. Se oli tosi stressaava reitti, kun ohituspaikkoja oli harvassa ja liikennettä kuitenkin jonkin verran. Sai peruutella, ja joskus auton kyljet raapivat ohittaessa muurin pensaita ja kiviä. No, matkamuistojahan ne naarmutkin ovat, mutta kuitenkin, please, leveämpiä teitä ensi kerralla.
Päällimmäisiksi reissulta jäivät rannat. Lizardin jylhät kalliorannat kallioluotoineen,
sukkulentteineen ja kirkkaankeltaisine jäkälineen,
villiporkkanoineen.
Pikkuisen kahvilan terassilla joimme aamupuolipäiväkahvit varpusten kera, (siis, emme syöneet varpusia!) ja myöhemmin rantapolun puolivälissä ihmettelimme aurinkokylpijöitä alhaalla kallioiden välisillä hiekkarannoilla.
Oli sumuinen päivä,
ja majakan sumuhälytin huuteli.
Paikassa nimeltä Par oli hieno hiekkaranta, melkein tyhjä.
West Pentiren niemen rannoilla oli jos jonkinlaista koloa; vanhoja venepaikkoja,
lintusaari,
luolamainen tunneli mereen,
pärskeitä,
Ja lopuksi Polly Joke-hiekkaranta ja paljon ihmisiä.
Polly Joke tarkoittaa Naakkalahti, ja siellä lenteli mustia lintuja nimeltä cornish chough, joilla oli punaiset koivet ja pitkä punainen nokka.
ST. Michaels Mount oli myös rannalla.
Tai siis, matalan veden aikana sinne pääsi kävelemällä
mutta vuoksen aikana sinne piti mennä veneellä. Ennen vanhaan, siis hyvin "ennen", saaren nimi oli kallio metsän keskellä. Siihen aikaan meri oli matalampi ja salmi oli tosiaankin metsämaata. Siellä saarella on linna
jossa on paljon kivoja yksityiskohtia.
Linnalla, ja saarella on pitkä ja mutkikas historia, mutta lukekaa siitä wikipediasta, en viitsi kirjoitaa kaikkea uusiksi.
Upeinta saarella on kuitenkin puutarha. Se on rakennettu hirmuisen jyrkkään rinteeseen, polut kiertelevät seinämillä
ja maisemat ovat mahtavat. Ja niin ovat kasvitkin puutarhassa.
Ei siellä puita ole, vaan sellaisia meren äärellä viihtyviä kasveja, niinkuin sukkulentteja.
siellä sai kyllä ajan kulumaan, mutta silti emme päässeet kävelemällä takaisin mantereelle.
St. Ives on pikkuinen merenrantakaupunki. Tai siis, on se aika iso kaupunki, mutta kivannäköinen, turistien täyttämä osa on pikkuinen.
Lokkeja riittää kuvattavaksi asti,
eikä kahviloista ollut pulaa.
Sivukujilla on paljon bed-and-breakfasteja ja gallerioita.
Ja aika kuvauksellinen paikka se kylä onkin.
Toisella rannalla oli pitkä hiekkaranta
lounaspaikkoineen.
Oli siellä sitten Tate-galleriakin, mutta me menimme mieluummin Barbara Hepworth-museoon,
jonka veistospuutarha varsinkin oli hirveän ihana kokemus,
vaikka ei suuri ollutkaan. Tai ehkä juuri siksi.
Kävimme sitten myös nummilla katsastamassa muutamia muinaismuistoja. Ensimmäisenä polulla tuli vastaan tällainen asetelma:
Kukaan ei oikeastaan tiedä varmasti, mikä sen merkitys on. Jotain pyhää ja juhlallista varmaan.
Sitten näimme kiven, jossa oli muinaista kirjoitusta:
Ei siitä kyllä enää selvää saanut, eikä olisi ymmärtänyt, vaikka olisi saanutkin. Kolmanneksi päädyimme kahdentoista sisaruksen piiriin.
Vaikka minä laskin kyllä 13. Mutta ehkä se ylimääräinen oli koira tai kissa, kun oli niin pieni.
Tämmöiset vanhat jutut ovat kyllä aika vaikuttavia, vaikka eivät mitään mahtavia nähtävyyksiä olekaan. Kuinka paljon vaivaa näittenkin kivien pystyttämisessä on nähty? Mihin niitä on käytetty? Kaikenlaisia kysymyksiä herää niitä katsellessa. Minkälaista elämä siihen aikaan oli?
Toisenlainen nähtävyys sillä nummella oli vanha kaivos.
Cornwallissa on tällaisia kaivostorneja joka puolella.
Eniten kaivoksista saatiin tinaa ja kuparia.
Se oli hirmusyvä kuilu!
Näiden kohteiden lisäksi kävimme vielä kolmessa puutarhassa, joista kaksi oli kävelymatkan päässä mökistämme. Samoin kuin Port Navasin vanha satama, jolla oli mielenkiintoinen historia silläkin. No, oli siinä paljon mukavia kokemuksia kuudeksi päiväksi. Sitten paluumatkalla vietimme muutaman päivän Devonissa ja Somersetissa, mutta niistä toisella kertaa. Ehkä. Ai mutta, ehkä haluaisitte vielä nähdä, millaisessa "mökissä" sen ajan asuimme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti