Majataloja

Kesällä kävimme lomailemassa Cornwallissa. Niin pitkällä etelässä siksi, että meidät oli kutsuttu häihin. Tai siis Arto vaimoineen oli kutsuttu, minä en tuntenut ainoatakaan ihmistä siitä turkkilais-englantilaisesta hääväestä. Morsiamen nimen, Pelin, olin kuullut. En tykännyt niistä häistä, ja Cornwallkaan ei ollut niin jännä kuin odotin, joten kerron nyt siitä, mistä tykkäsin. Majataloista.

Emme suinkaan ajaneet Oxfordin seudulle häihin yhtä soittoa. Ensimmäinen yö vietettiin Carlislessä Crown and Mitre-hotellissa. Se on aika uusi, 1905 rakennettu, vanhan Crown and Mitre Cafen paikalle. Vanha inn majoitti Skotlantiin kulkevia matkalaisia, ja vuonna 1745 Jacobiittikapinan jälkeen majatalon isäntä otti suojelukseensa Bonnie Prince Charlien joukkioineen. Myöhemmin siellä vietti yönsä Walter Scott morsiamensa Margaretin kanssa, ja seuraavana päivänä he viettivät häitään Carlislen katedraalissa.
Mutta se oli siinä vanhassa majatalossa. Tässä uudessa kuuluisia vieraita olivat USAn presidentti Woodrow Wilson vaimoineen, joka oli Carlislesta kotoisin. Ja nyt siellä nukuimme me yhden yön. Huone oli yhtä tylsä kuin kaikki muutkin hotellihuoneet. Muistaakseni aamiaishuoneessa oli tummaa puuta ja kipsikuviokatto. Kuvia en jostain syystä ottanut. Mutta illallisella kävimme Venetsialaisessa ravintolassa, joka oli vanhassa talossa:

Seuraavana päivänä ajoimme Gloucesteriin.

The New Inn on rakennettu 1450, ja todellakin, oli olemassa vanhempikin Inn, mutta siitä en tiedä juttuja. Uusi majatalo on benediktiinimunkki John Twyningin rakennuttama, ehkä pyhiinvaeltajille, jotka kävivät kuningas Edward II:n haudalla. Majatalo on tosi upea, sisäpihallinen ja luhtikäytävällinen grade I-suojeltu rakennus. Tuosta pienestä aukosta mennään sinne sisäpihalle:

Meidän huoneen kohdalta luhtikäytävältä se näyttää tällaiselta. Pihaa ei oikein minun kännykälläni saanut kokonaan kuvaan. Kerrotaan, että Charles Dickens kävi majatalossa lukemassa kirjojaan ääneen, ja että William Shakespeare kävi pihalla esittämässä näytelmiään, kun oli Gloucesterissä käymässä. Vuosittain esitetään vieläkin joitakin Shakespearen näytelmiä pihalla. Ja 1700-luvulla oli pihalla näytteillä Mexicosta pyydystetty merenneito...-bargain price 6d.

Tässä on luhtikäytävä. 1553 täältä, tai luultavasti päädyn käytävältä Gloucesterin apotti julisti Lady Jane Grayn kuningattareksi, kun Edward VI oli kuollut. Jane oli 16 vuotias ja kuningattarena 17 päivää.

Tässä kapakan ikkunat. Oli perjantai, ja siellä oli elävää musiikkia, aika kovaa he soittivat, mutta musiikki oli ihan kivaa, rauhallista, ja loppui jo klo 10, joten ei se nukkumista häirinnyt.

Huone oli tavanomaisesti sisustettu, mutta se oli tilava, ja mustiksi maalatut palkit loivat historiallisen tunnelman.

Majatalossa kuulemma kummittelee, poltergeistin tapainen otus siirtelee oluttuoppeja, ja kerran käänsi koiran ruokakupin ylösalaisin (ja koira ällistyi tuijottamaan). Harmi, ettei meidän kohdalle sattunut noita ihmeitä...

Kävimme ravintolassa syömässä. Tässä odotellaan pöytään pääsyä.

Seuraavan viikon, häiden jälkeen asuimme Cornwallissa, yksikaistaisen pitkän, muurien reunustaman tien päässä kivassa Keeperes Cottagessa. Se oli oikein mukava, muttei vanha eikä majatalo, joten ei siitä sen enempää.

 Aloimme hissukseen siirtyä kohti kotia, ja seuraava majatalo oli Devonissa, nimeltään Bearslake Inn. Ei siellä ollut karhuja; bear tulee vanhan devoninkielen sanasta bere, joka tarkoittaa metsäistä paikkaa. Ei siellä ollut järveäkään; lake on verijärvi, joka syntyi, kun naapurikylät, toinen royalistinen, toinen parlamentarialistinen, taistelivat keskenään. Uskokaa tai älkää! Mutta tässä on se majatalo:

Tuolla vasemmalla ylhäällä on meidän huoneemme toinen ikkuna toinen oli siipirakennuksen päädyssä. Huone oli iso.

Talo on alunperin ollut ns.longhouse, tiedättehän, keskellä taloa käytävämäinen osa, jossa ovet molemmille talon sivustoille. Sen toisella puolella asuivat ihmiset, toisella eläimet. Tämä rakennus oli 1200-luvulta. 1400-luvulla siihen rakennettiin yläkerta ja savupiiput. Vasta 1959 siitä tehtiin majatalo, ja tuo meidän siipi rakennettiin vasta 1980. Sitä ihmettelin kovasti, koska huoneemme tuntui ikivanhalta. Huoneen nimi oli Cider Press.

Ehkä se tuntui vanhalta siksi, että kattopalkit oli jätetty näkyviin, ja huonekalut olivat vanhanaikaisia.

 Lattia oli niin vino, että kun aamulla nousin sängystä, kaaduin siihen takaisin!

Huoneessa oli hauskoja pikkujuttuja:

Tästä pääsee kylppäriin, jonka lattia oli vielä enemmän kallellaan kuin sängynvierus, kuten pesualtaan ja lattian välisestä kulmasta voi päätellä!

Mutta tykkäsin kyllä siitä talosta. Sen takana oli beergarden kauniissa puistossa:

Tässä vielä muutama sisäkuva jotka nappasin ohimennen alakerrasta:

  Matkamme viimeinen majatalo oli Shrewsburyn kaupungin keskustassa, nimeltään se oli Darwin`s Kitchen.

Siinä oli vain 4 huonetta, pääasiana oli ruoka, joka oli hyvää, kauniisti kauniissa astioissa kauniisti tarjoiltuna. En kyllä muista, mitä söin. Kuvassa näkyy vasemmalla hökkelimäinen rakennus; se on Kit

chenin ulkoruokasali. Tai siis, sisällä se on, mutta koska siinä on lasikatto, se tuntuu olevan ulkotila, kun siellä on sisällä. Heh!

Meidän huoneen ikkunasta näkyi se lasikatto.

Yöllä se oli hauskemman näköinen!

Toisesta ikkunasta näkyi kirkon torni.

Ravintolassa oli kaikenlaista Darwinkamaa: Beagle-laivan pienoismalli, Galapagossaari karttatapetti,

  seinä täynnä kirjoja (oik. tapettia sekin!), kasveja, tietysti apina

Ja mitähän siellä vielä oli? No, meidän huone ainakin oli ihan hassu:

se oli aika pieni, tai sanotaanko: sänky oli aika suuri ja se oli nostettu korokkeelle.

Varmaankin siksi, että saatiin sänky vaakasuoraksi, sillä täälläkin lattia oli tosi vinossa:

Joku oli yrittänyt saada pöydän vaakasuoraan!

Minun puolellani sänkyyn kiivettiin rappuja pitkin.

Rakennuspalkit olivat taas korostetusti esillä.

Ehkä huone oli pieni, koska peili ei mahtunut pystysuoraan! Toisella seinälläkin oli peili. Niistä sai hassun kuvan!

 

 Kun kävelimme Shrewsburyssä, tajusimme, että olimme olleet siellä ennenkin! Siellä on paljon vanhoja ristikkorakennetaloja. Ja sitten siellä on leipomo, josta saimme ruisleipää! Ei se suomalaisen veroista ollut, mutta syödyksi tuli kuitenkin.