kolmas

Gretna on ensimmäinen kylä, kun tullaan Englannista Skotlantiin.

Se on uusi kylä, ennen sitä, joskus 1700-luvulla, ensimmäinen oli Gretna Green, jossa yhtyivät joka ilmansuunnasta tulevat tiet. Siellä on kuuluisa sepän paja, ja sitäkin kuuluisampi on kai sen alasin.

Kas kun ennenvanhaan mentiin naimisiin sillai, että kahden todistajan läsnäollessa vaan sovittiin, että mennään naimisiin. Ja sillä selvä. Mutta sitten 1700-luvulla rikkaat miehet pelkäsivät omaisuutensa menevän jollekin hulttiolle joka nai heidän tyttärensä, ja tekivät lain, että vasta 21 vuotiaana sai mennä naimisiin, ja vain kirkossa papin siunauksella. Mutta skotlantilaisten mielestä se ei ollut hyvä juttu, ja siellä jäi voimaan sopimusavioliitto 16 vuotiaasta alkaen. Silloinpa alkoikin hääkarkulaisia rynnätä Skotlantiin, ja kun Gretna Green oli "ensimmäinen kylä Skotlannissa", sinne kaikki salaa matkustivat. Sikäläinen seppä keksi silloin, että hänen pajassaan voi hyvin vannoa vihkivalat, ja vannomisen jälkeen hän kumautti lekallan alasinta niin että koko kylä kuuli taas uuden parin vihkimisestä!

Tänne, jos haluatte lukea lisää.

Tietysti muuallakin sitten vihkimisiä suoritettiin, koska vihkipareja ryntäsi Gretnaan kovalla tohinalla. Myös siinä hotellissa, jossa yöni vietin, oli alasin pihalla

ja ensimmäiseksi sisälle astuessani osui silmiini jättiläiskokoinen muovinen hääkakku! Minun huoneeni oli tarkoitettu häävierasperheelle, siellä oli parisängyn lisäksi kerrossänky. Mitään muuta hempeää hääkamaa siellä ei olut, kuin kylppärin verhot!

Tai no joo, olihan siellä lammastaulu, mutta en silti nytkään nähnyt lammasunia.

Aamulla ei ihan ollut pakkasta kun lähdin liikkeelle, mutta pipon ja käsineet puin silti, enkä turhaan. Maisemat, joissa kuljin kapeita, rauhallisia maanteitä pitkin, olivat pohjanmaatakin tasaisempia Solway Firth -lahden perukoita, jonne Esk- ja Eden-joet olivat aikojen kuluessa kasanneet maa-aineksia. Siellä oli tosi kaunista. Kumpuilevaa maastoa, 

puissa naakanpesiä
ja tietenkin myös vaakkuvia naakkoja.

Laitumilla nuoria karitsoja emojensa seurassa. Aamutaivaalla oli pilviä,

mutta ne haihtuivat, kun pääsin rantapolulle katsomaan Solway Firthiä, tai oikeastaan sen perukkaa, sillä tässä kohdassa se ei vielä ollut laaja.

Istuin rantakivelle lounaalle ja tuijotin veteen. Minusta näytti siltä, niinkuin olisi ollut laskuveden aika, ja yritin nähdä,nouseeko vesi. Mutta se oli niin kaukana, että ei sen liikettä huomannut. Kauempana rannalla laukkasi kaksi hevosta. Kaukaisuudessa häämöttivät järvialueen kukkulat, ja...-sitten heräsin, kun koira haukkui viereisellä polulla! Vesi ei ollut mielestäni noussut tippaakaan sinä aikana kun torkahdin. Olkoon, ajattelin, se nousee ja laskee oman aikataulunsa mukaan. Minä jatkan matkaa!

Kuljin kirkon ja vanhan hautausmaan ohi,

siellä täällä oli farmeja, kauniita suuria taloja vanhojen puiden ympäröiminä. Astuin tiensivuun, kun takaa alkoi kuulua mönkijämaatalouskoneen pörinää, mutta se tulikin hitaasti, kuljettaja jutteli kahden ratsastajan kanssa., varmaan niiden, jotka rannalla laukkasivat.

Päivän kävelymatka ei ollut pitkä, joten olin Annanin kylässä ennen hotellihuoneen vapautumista. Käyskentelin siis pääkadulla

ja kuvasin kaikki kylän narsissilajit, joista tässä hauskimmat:

Hotellini oli nimeltään Corner House

sen ikkunasta oli tämmöinen näkymä:

Mutta seinällä ei ollut lammastaulua, vaan maisema Solway Firthiltä (arvelen):

Kun vähän muuttelin oman kuvani värisävyjä, se näyttää aika paljon samanlaiselta:

Vaikka linnut tietty puuttuvat, ja kivet, ja metsää on enemmän ja kukkulat näkyvät vähemmän ja...- mutta melkein samanlainen!