Milano

Pääsiäisen alla kävimme Milanossa, Artolla oli siellä töitä muutamana päivänä. Samalla matkalla pistäydyimme myös Torinossa, Comossa ja Firenzessä (jossa Artolla oli myös töitä). Mutta nyt haluaisin esitellä teille Milanon. Mutta koska olette jo luultavasti nähneet facebookissa paljon Arton ottamia hienoja kuvia turistikohteista, päätin esitellä hiukan toisenlaisen Milanon. Paljon kuvia. Ihmettelevää puhetta.

Ensin haluan kuitenkin esitellä Milanon tuomiokirkon, ulkoa päin. Taikka siis enimmäkseen katolta, joka minun mielestäni oli melkein yhtä viehättävä paikka kuin Barcelonan Sacrada Familian  taivasta tavoittelevat tornit.

On todella aika ihmeellistä, miten paljon työtä ja vaivaa ennenvanhaan viitsittiin nähdä kirkonkaton koristeluun. Katsokaapas vaikka noita palleroita: paljonko aikaa luulisitte yhden tuollaisen pylväänpään tekemiseen kuluvan? Niitä oli siellä enemmän kuin osaan laskea. Tai ainakin melkein.

Tässä niitä näkyy vähän enemmänkin. Ja Arto, taustalla joidenkin, varsinkin itämaisten turistien, tyyli kuvata upeita nähtävyyksiä. Eikun ei minulla ole mitään sitä vastaan, näkeehän kuvasta, että ihmiset ovat käyneet kirkon katolla. Tavallisia kirkonkuvia näkee vaikka millä mitalla netissä.

 Mutta minusta on hauska yrittää nähdä asiat uudella tavalla. Niinkuin tämän pulun. Siis kuka kirkonrakennuttaja keksii piilottaa mahtaviin kirkkokulisseihin pulupatsaan? Hauskaa!

Ja sitäkin hauskempaa oli löytää tämä ettonetta viettävä paimen lehmänsä kanssa! Bongasin näitä "tauluja" kaksi. Odottelen innolla uutta kirkonkatolle kipuamista, sillä varmaan näitä piilee siellä enemmänkin...

Jono kattohissiin ei ollut tuon pidempi, mutta aikaa siinä kului, sillä jokainen katolle pyrkijä skannattiin piippauskoneella ja laukut tutkittiin tarkasti.

Tässä kirkon takapuoli, tai siis, kauniimmin sanottuna, takajulkisivu. Huomaattehan nuo pylväiden päässä seisoskelevat hahmot? Siellä on myös tuo kultainen, ja mietin, että eihän se voi olla Santa Maria Nascente, jolle kirkko on omistettu, kun sillä on joku keppi kädessä eikä ollenkaan Jeesusta. Mutta kyllä se on. Tarkistin netistä.

 Galleria Vittorio Emanuele II on todella upea kauppakeskus. Niin upea, että ihan hävettaisi astua johonkin liikeeseen sisälle. Mutta näyteikkunoita uskaltaa kyllä katsella, ja tällä kertaa hauskimmat olivat Louis Vuittonilla:

Aluksi oli vaikea tajuta, mitä siinä yritetään myydä...-mutta aika mielikuvituksellisia näyteikkuna t olivat!

Sforzan suvun linnoituksen edustalla on kiva suihkulähde. Yritin kuvata sen sellaisesta suunnasta, josta ei näkyisi ollenkaan Milanon taloja. Se oli mahdotonta, mutta "asettelin" etualalle "maalaismaiseman", niin että ihan taustalla olevat (sinänsä ihan komeat) rakennukset jäävät lavasteeksi.

 Jos menet linnoitukseen takaovesta, puiston puolelta, näet tämä ihmeellisen maalauksen. Tuo lohikäärme, joka on nielaisemassa jonkun  onnettoman ihmisen, kuuluu Sforzan "coats of armsiin", mutta miksi sillä on kruunu mahan ympärillä? Ja Englannin lippu? Ai niin, se onkin Milanon lippu, mutta miksi Englannin lippu on samanlainen kuin Milanon?

Ihan mukavasti linnoituksessa oli kissoja! Ja kissanruokintakieltomerkki!

Tietenkin Milanossakin on roomalaisia raunioita. Kelteistä, jotka asuttivat aluetta ennen roomalaisia, ei maan päälle kaupungissa näy juuri mitään, mutta lentokentän junanrataa rakennettaessa kelttimuinaismuistoja tuli vastaan roppakaupalla, Tässä kuvassa on taustana muinainen roomalainen circus. Aika upeasti sen vieressä kasvoi tätä "mikälienee"-kukkaa!

Ihan vaan sen takia, että torin nimenä oli Piazza Alvar Aalto menimme katsomaan upouutta kaupunginosaa Garibaldin rautatieaseman lähellä. Siellä oli kaikki niin isoa, ettei se mahtunut pieneen kännykkään. Vain tämä isossa vesielementissä kylpevä pulu...

Kauempana oleva Bosco verticale, sanoisinko pystymettä, taas oli vähän liian kaukana, että olisi saanut hyvän kuvan. Mutta ajatelkaas, että tornit ovat  "able to hold 480 big and medium size trees, 250 small size trees, 11.000 groundcover plants and 5.000 shrubs (the equivalent of a hectare of forest)". Kuulostaa ihanalta. Mutta mahtaako kestää? Kiva nähdä!
Tuosta linkistä voi lukea lisää:
bosco verticale

Monia ihan horisontaalisiakin puistoja Milanossa oli. Lehtiä ei puissa vielä ollut, mutta tämä Clematis oli päättänyt kivuta koristamaan vielä talviunista puuvanhusta.

Tietysti puistoissa oli lammikoita ja ankkojakin, mutta tämä ankka seilasi taidemuseon pihalla.

Ei kuitenkaan tämän taidemuseon, jossa kävin ihan sisällä sillä aikaa kun Arto luennoi. Eikä tässä lammikossa. 

Tämä hauska lammaspiilokuva on saman italialaisen taiteilijan  teoksesta "keväinen runo" tai jotain sen tapaista, siinä oli 7 taulua, n. kymmenen vuoden aikana maalattuja.

 Tässä oli ihanat värisävyt, mutta eihän känny niitä ymmärtänyt.

 Tämä seisotti minua pitkään katselemassa silmät ymmyrkäisinä.

 Vähän nuorempi Beethoven. Vai onko se ollenkaan Ludwig van?

 Jatketaanko patsailla? Tässä muuan enkeli kyyristelee en-tiedä-mitä-esittävän hautamuistomerkin takana Cimitero Monumentalella. Se on todella kauhean iso hautausmaa, ja jotenkin en ollenkaan tiennyt mitä siitä ajatella. Eikö kuolleita, poismenneitä ihmisiä voisi muistella muuten kuin rakentamalla hirmuisen kalliin muistomerkin? Pröystäilyä? Vainajainpalvontaa? Kaikkia ajatuksia herätti siellä kuljeskelu. Mutta paljon upeita taideteoksia siellä oli. Jos sitten hassujakin. Suosittelen ehdottomasti siellä käyntiä. Varatkaa aikaa vähintään 3 tuntia.

 Aikooko rouva kumautta herraa päähän tuolla vasaralla? Perheriita?

Joku skootterifani.

 Tämä on karuudessaan todella koskettava.

Löytyi myös hassuja sieniä!

Rakastan lukemista!

Jokainen yksinään maan sydämellä

auringonsäteen lävistämänä:

ja äkkiä on ilta.

 Ja illalla mennään oopperaan! Tässä istumajärjestys aitioonne!

Hmm! Harvinaisen vähän väkeä tänään...

 Portaassa oli hähäkkivalaistus.

 Pöydälle voit asettaa tyhjän shamppanjalasisi.

Illan esityksen puvut suunnitteli Franco Zeffirelli, Prima Donnana tietysti Maria Callas, josta kertoi musiikkimuseossa ollut mielenkiintoinen näyttely.












Eikö rooliin kuulu silmälaseja? 

Tästä tuli mieleeni Taru Sormusten Herrasta. 

Lopuksi fanfaari: Jaksoitte loppuun asti! Bravo!