Tänään tuulee lujaa, 40 mailia tunnissa ja enemmänkin. Ei se kuulosta mitenkään kamalalta, autotkin ajavat nopeammmin. Mutta kun kulkee ulkona meren rannalla ostoskärryä perässä raahaten, tuulen kyllä huomaa. Tuuli työntää selästä niin että täytyy pistää jalkaa toisen eteen vauhdilla, ettei lennä nenälleen.
Viime yönä oli meri tyrskynnyt rantaan komeasti, olihan täydenkuun aika, superkorkea nousuvesi, ja tuulikin aika kovasti. Promenaadille tyrskyt olivat heitelleet hiekkaa ihan laidasta laitaan. Olisinpa nähnyt sen! Mutta nukuin kuin tukki, vaikka huoneeni ovi välillä paukkui, kun ikkuna oli raollaan.
Onneksi tuuli tuli taas Irlanninmereltä päin, niin että Promenaadi oli nyt aamulla tuulensuojassa, eikä tarvinnut pelätä, että ostoskärry lentää mereen. Maisema oli ihmeellinen: Liverpool vastarannalla oli pelkkä silhuetti, ja sen yllä vasemmalla oli iso musta pilvi ja oikealla harmaa, vettä Merseyhyn valuttava pilvi. Mustan pilven alapuolelta paistoi aurinko, kuin harson takaa, se oli hirveän kirkas, mutta kuitenkin siihen voi katsoa. Mutta koko muu taivas oli pilvetön, ja vesi lahdessa kirkkaan sininen! Se oli aika maaginen näkymä, varsinkin sitten, kun aurinko meni sen mustan pilven taakse ja paistoi siihen harmaaseen pilveen niin, että sen edessä leijuvat pilvenriekaleet näyttivät ihan valkoisilta linnuilta! Vähän harmitti, ettei ollut kännykameraa mukana, en voinut ottaa teille kuvaa.
Eilen satoi, pääasiassa vettä, mutta ainakin neljästä pilvestä ammuttiin isoja rakeita jotka paukahtelivat ikkunaan pelottavasti. Ja sitten paistoi aurinko ja sulatti rakeet hetkessä. Tai uusi sade vei ne mennessään. Puutarhassa ei voinut mitään puuhata, ja siivoskelinkin vähän vajaa. Mikä kamala määrä kukkaruukkuja sieltä löytyikään! Kohtapa voi taas kylvää siemeniä ikkunalaudalle lämpöisiä päiviä odottamaan.
Toissapäivänä sattui onneksi olemaan tosi kaunista, varsinkin Lontoossa, jossa käveleskelin melkein koko iltapäivän, kun kävin uusimassa passini suurlähetystössä. Ja huomenna kuulemma on taas aurinkoista. Lähtisinkö taas jonnekin pitkälle kävelylle?
En enää ollenkaan ihmettele, että englantilaiset puhuvat niin paljon säästä, kun se on niin vaihteleva ja ihmeellinen. Koskaan ei ihan varmasti tiedä, mitä nurkan takaa on tulossa. Mutta sateenvarjolla tällä ei kyllä tee yhtään mitään, tuuli sieppaa sen omiin leikkeihinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti