Suihkussa

Kun vanha haiseva keittiö oli saatu puretuksi, aloimme rakentaa uutta. Valkoista ja siistiä. Tällaisesta palapeli-ihmisestä kaikenlainen tavaroiden järjestely on ihanaa, ja niin oli kaappien asennuskin. Ja se kävi niin näppärästi: tukirauta vain seinään ja kaapit ripustettiin siihen.

Tässä ensimmäisessä kuvassa ovat jo kaikki kaapit paikoillaan, uusi lattiapalapelikin tehtynä ja iso paketillinen työpöytätasoja odottamassa asennusta. Punainen saavi on siksi, että vesijohto hiukan tiputtelee. Mutta kerronpa ajasta ennen ikkunan oikealla puolella olevien kaappien asennusta.

Siinä tarinassa näyttelee suurta roolia tämä likainen, hämähäkinseittinen vesijohdon pääkytkin. Toinen pääosan esittäjä oli Arto, joka heilui tikapuilla poraillen ruuvinreikiä katonrajaan kaappeja varten. Minä sivuosan esittäjänä kuljeskelin olohuoneen ja keittiön väliä siirrellen tavaroita paikasta toiseen.

Olin juuri saanut siirretyksi kaappien rungot keskelle keittiötä kun kuulin olohuoneeseen kammottavan huudon:"APUA! apuaapua!" Ensin jättimäinen pelästys jähmetti minut, mutta sitten rynnistin keittiöön. Ainakaan Arto ei ole kuollut, kun noin kirkuu!

Ja näin suihkun! Auutsh! Vettä suihkusi täydellä voimalla koko 5-metrisen huoneen poikki vastapäiseen ikkunaan! Me kumpikin seisoimme vähän aikaa ällistyneinä katsomassa sitä yllättävää spektaakkelia. Sitten juoksin suihkuun ja aloimme etsiä veden pääkatkaisijaa. Ja siinähän se seisoi seinän sisässä viattoman näköisenä. Mikä se tietysti olikin, Artohan siihen muoviseen vesijohtoon oli reiän porannut.

Mutta hana ei mennyt kiinni.

Arto jäi sen luokse puuhastelemaan, minä tartuin lähimpään kastumisvaarassa olevaan esineeseen, laastisäkkiin. Kiikutin sen olkkariin ja sitten perässä kaapistot, jotka juuri kannoin keittiöön. Sitten seisoin ja katsoin, kuinka vesi täytti työkalupakit ja ruuvilaatikot ja valui pitkin ikkunaa ikkunalaudan kolosiin ja lautalattian rakoihin, kasteli Tärkeiden Paperien pinon ikkunalla.

Arto taisteli vesihanan kanssa pihtien ja tonkien kanssa, ja tuloksena oli, että hanan käännin katkesi, eikä mitään ollut enää tehtävissä suikun lopettamiseksi. Paitsi avata vesihana! Arto sen keksi, ja sen jälkeen suihku olikin enää lorina seinän sisälle.

Entä mistäs sitten löydämme putkimiehen? Netti ei vielä toiminut, eikä meillä ollut aavistustakaan mistään putkimiehestä. Onneksi meillä on hyvä naapuri, joka osasi neuvoa, missä putkimies asuu, joten Arto juoksi sen parisataa metriä, onneksi mies oli kotona ja lupasi tulla kymmenessä minuutissa. Ja kas, hän tulikin! Ja nopsasti paikkasi ruuvinreiän purukumi...-eikun metallisella putkenosasella. Olimme pelastetut, ja putkimies lupasi tulla huomenna laittamaan uuden hanan. Hän oli harvinaisen sanansapitvä mies, ja saimme pian uuden hanan. Tässä sen on:

Päätin olla sille kiltti, siivosin sen kolon perusteellisesti ja laitoin vähän eristettä. Kyllä sen nyt kelpaa kolossaan asustella!

Kannoimme sitten pienet sähkölämmittimet kuivaamaan sekasotkua, ja aloin kuivausurakan. Huhhuh, miten paljon vettä! Koskahan keittiö on kuiva? No, kyllähän se kuivui, ja lattiapalapelikin on valmis. Seuraavaksi sitten työpöydät, mutta tässä kohdassa joudummekin odottelemaan putkimiestä...-ties kuinka kauan!

Sellainen vesisuihkuseikkailu! Kaikkea sitä kokee tässä maailmassa!

Jotenkin vain jäi harmittamaan, että en tajunnut räpsytellä kännykkääni tämän juttuni kuvittamiseksi...