Kun lähdimme Wallaseystä ajelemaan kohti Kinlochleveniä, perjantaina, 20.7. auto oli niin pullollaan tavaraa, että melkein hirvitti. Pohjimmaisena keittiön uusi lattia, päällimmäisenä pihakasveja ruukuissaan, ja siinä välillä ties minkälaisia työkaluja ja materiaaleja. Ja oli siinä vähän vaatteitakin, ja kenkiä.
Tulimme perille niin myöhään, että emme sinä päivänä tehneet muuta kuin söimme ja purimme lastin autosta. Sitten nukkumaan.
Aamulla alkoi remontti: ensin ripustettiin verhot, että näyttäisi vähän kotoisammalta. Keittiön verhot ovat vain pienet "huomio! Täällä asutaan"-verhot, eivät ne mitään lämmitä eivätkä suojele. Kunhan ovat kivat katsella.
Olohuoneen verhot ovat vähän paksummat.Näkymä ikkunsta ei ole parhaimmillaan. Katonkorjaustelineet ovat vielä pystyssä.
Niin, täytyikin käydä katsomassa, miltä vintissä nyt näyttää, kun katto on valmis. Avasin kattoluukun ja Hui, Auts, Ääk! Luukusta pöllähti niskaani pilvi jotain noenkaltaista jokapaikkaan leijuvaa ainesta. Onneksi ehdin taivuttaa niskani niin että silmät, nenä ja suu säästyivät pommitukselta. Tukkaparka muuttui harmaaksi sekunnissa!
Luudan kanssa sitä vastaan tässä taistellaan.
Sitten ryhdyttiin töihin! Keittiö näyttää vähäisen sekasotkuiselta. Alakaapit on viety kierrätykseen ja työkalut kätevästi käden ulottuvilla. Sekamelskan keskellä voi havaita mikroaaltouunin, joka aluksi oli pääasiallinen ruuanlaittohärveli. Sittemmin hankittiin kaksilevyinen sähköhella, siis sellainen "kannetteva" pikkuinen, ja sitten sai tehdyksi "oikeaa" ruokaakin. Jos kaiken ahertamisen jälkeen jaksoi.
Kaikenlaista hommaa riitti, ja tuntui aina vain tulevan enemmän pikkuisia välttämättömiä korjailuja, mitä pidemmälle talon uumeniin kaivaiduimme. Vaikka olin aikaisemmin jo maalaillut kaikki makuuhuoneet ja olohuoneen, vielä oli pensselöitävää ja telottavaa vessassa ja keittiössä. Kaikki näytti ihanan ammattimaiselta suojuksien alla.
Tässä kuvassa keittiön yläkaapisto on vielä seinällä. Aion nyt vähän älliköidä teitä: minä itse ihan yksin nostelin ne sieltä alas, ihan salaa sillä aikaa kun Arto oli näyttämässä selkäänsä terveyskeskuksessa. Itse asiassa se oli aihan helppo nakki, kun ensin irrotti ovet ja sitten ruuvit, jotka pitelivät kaappeja seinällä. Sittenkin vielä ne takertuivat hädissään seinään, niin että siinä kohdin sain vähän taistella niiden kanssa. Mutta sitten, nostamalla alareunan tukilistan yli ja liu'uttamalla pitkin seinää kaapit suostuivat tulemaan alas. Olinpa onnellinen, kun se oli tehty! Kaapit haisivat niin ummehtuneelle.
Sitten eräänä päivänä, kun olimme odotelleet aamukahdeksasta iltayhdeksään, saapui uusi keittiö. Se valloitti littanalla olemuksellaan lähes koko olohuoneen. Sekin siinä oli mukavaa, että saimme jääkaapin, lattian viileys ei enää pitkään aikaan ollutkaan riittänyt ruuan tuoreena pitämiseen. Vaikka olihan meillä tuo sähköinen kylmäkassi. Siihen mahtui voi ja maito, ja juusto. Ja vähän muutakin.
Tässä sitten ovat työkalut valmiina keittiöpalapelin kokoamista varten. Eikun hommiin!
Ai mitä? Eikös lomamökin tarkoituksena ole riistäytyä irti arjesta? Ei kukaan sanonut, että pitäisi vain löhötä toimettomana ja laiskana. Sitä ehtii sitten vanhana, kun/jos remontti joskus on saatu päätökseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti