Olen iloinen siitä, että joku on kuitenkin jaksanut käydä täällä sivuilla kurkkaamassa, onko uutta juttua ilmestynyt. Ehkä joku on kaivannut tätä juttelua? Jes! Minäkin olen.
Tämmöisessä paikassa on meidän tuleva uusi koti. Kylän nimi on Kinlochleven, ja tuon kylän pohjoispuolella olevan vuoren nimi on Am Bodach, suomeksi Vanha Mies. Se on 1032m korkea.
Tämän vuoren nimi on Na Gruagaichean, Neidot. Näiden huippujen välissä on ihana laakso, jossa aurinko paistaa ja käki kukkuu...
Etelänkin puolella on vuoria. Seinämät ovat jyrkkiä, ja sateen jälkeen rinteille ilmestyy useita kauniita putouksia.
Talomme on siis Skotlannissa, pussinperäkylässä, jonne turisteilla ei juuri ole asiaa. Tai no, kylän läpi kulkee pitkänmatkan kävelyreitti West Highland Way, joten joka aamu on väkeä lähdössä polulle ja joka ilta polulta tulee väkeä kylään yöpymään. Ja sitten kylässä on jääkiipeilyseinä. Ja Endurokilpailut keväällä. Ja alumiininlouhintamuseo. Sillä siksi kylä rakennettiin, että kaivoksessa ja sulattamossa tarvittiin työväkeä, ja työväki tarvitsi asuntoja. Tämä tapahtui 1930-luvulla, eli talot ovat parikymmentä vuotta vanhempia kuin me. Ja hiukan raihnaisempiakin. Kahden vanhan tapettikerroksen alta paljastui kaksi vanhaa maalikerrosta. Arvaatte varmaankin, että nyt huone on valkoinen, lattiaa lukuunottamatta.
Niin. Lähdin Kinlochleveniin puoleksi viikoksi ja jäin kolmeksi. Enkä olisi vieläkään halunnut tulla tänne Wallaseyhin takaisin. Rakastuin siihen paikkaan. Uneksin siitä koko ajan. Ja piakkoin kertoilen teille lisää juttuja Skotlannista.
Nyt hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti