Piippoja

Talvella englantilaiset puutarhurit kituvat. Suomessa lumi (ainakin ennenmuinoin) peittää armeliaasti kuihtuneet kasvit ja paljaan mustan maan valkeaan vaippaan. Täällä ei. Koko ajan puutarha on mustana, kuihtuneena silmien edessä, eikä oikeastaan mitään voi siellä tehdä. Vaikka niin kovasti haluaisi. Kun sade on vain puolipäiväistä, käy pihalle kaipuu mahdottomaksi sietää. Tuijottelin pihaa monta päivää, ja sitten keksin: voisin leventää tuota Stony Edgeä, kivipolkua, jota pitkin pääsee patiolle. Ehkä, sitten joskus kun tulee vanhaksi ja horjuvaksi, pysyy paremmin kahden kiven levyisellä polulla.

Tuumasta toimeen. Ensin piti hankkia lisää kiviä. Siis vain reppu sekään ja rannalle, siellähän niitä kiviä riittää! Valitettavasti jaksan kantaa repussa vain kaksi jalkapohjaa suurempaa kiveä kerrallaan, joten aika monta reissua tarvitsin koko polun kivien raahaamiseen. Onneksi tuli nousuvesi, enkä päässyt rannalle ja rehkinyt itseäni ihan rikki heti ensimmäisenä päivänä.

Sitten vaan kiviä asettelemaan. Jaa mutta siinähän on kasveja! Ne, sarat ja geumit, piti sitten siitä nostaa pois. Samalla siirtelin vähän muitakin kasveja sivumpaan ja parempaan järjestykseen. Tuollaisten epämuotoisten kivien asetteleminen on aivan kuin palapelin kokoamista, vaan selkä siinäkin tahtoo kärsiä, kiviä edestakaisin kuljetellessa. Mutta niin hauskaa puuhaa se on, että oikeastaan vasta seuraavana päivänä huomasi jotain tehneensä selkäraukkansa kanssa.

Mutta kyllä siitä polusta sitten tuli hieno:

Siinä kykkiessäni aina välillä vilkuilin ympärilleni, ja huomasin, että maasta piipahteli jotain terävää vihreää. Piippoja! Jos jonkinlaisia kaikissa mahdollisissa paikoissa! Olenko todellakin syksyllä piilottanut noin paljon sipuleita ympäri pihaa?!

Nuo vaaleanvihreät ovat vanhoja Crocosmioita, jotka olivat tällä pihalla jo silloin kun muutimme tänne. Ne vain vaihtoivat paikkaa. Isoista ainakin osa on Alliumeja, sellaisia isoja sinisiä palloja pitkän varren päässä, suomalaisia nimiä en tietenkään tiedä. 

Nämä ovat hyasinttejä. Toivottavasti kukkivat ja tuoksuvat yhtä kauniisti kuin viime keväänä!

Sinikelloja pukkaa milloin mistäkin rakosesta. Se ei minua häiritse. Niitä on niin paljon, että jos joku on liian väärässä paikassa sen voi nyppäistä pois.

Näistä pikkuisista iriksistä pidän todella paljon. Ne kukkivat vain muutaman päivän mutta silloin  käynkin niitä ihailemassa monta kertaa päivässä. Tällainen kukka niissä on:

 

 -eikä kuva tee niille oikeutta...

 Nämä krookukset eivät oikein jaksa pidellä päätään pystyssä meidän tuulisella pihallamme. Ehkä ne nyt jaksavat paremmin, kun niitä on noin monta yhdessä!

Cyclamit alkoivat kukintansa ja ennen joulua. Ne tuntuvat viihtyvän tuossa paikassaan oikein hyvin. Muita kukkijoitakin pihassa jo on: Ceanotus-pensas, Helleboret, pari muuta pensasta, Lonicera, ja hassut Witch Hazelit. Mutta aika nukkuvalta puutarha vielä näyttää.

Kun aloin siivota ja järjestellä kasveja uuden muotoisessa penkissäni, päätin luopua toisesta hirmuisen isosta heinätuposta. Niinkuin myös ainakin suurimmasta osasta saroja. Vaikka heinät ja luonnolliset kasvit puutarhasa ovat nyt muotia, eivät ne oikein mielestäni sovi juuri tähän penkkiin. Siispä siirtelin tuon tänne ja tämän tuonne, nostinpa joitakin kukkasipuleitakin varovasti toiseen paikkaan. Silti penkkiin jäi suuri tyhjä, musta multalaikku. Siispä nettiin kasviostoksille! Crocuksessa sattuikin juuri parhaillaan olemaan alennusmyynti! Ja koska tiesin sen kasvitarhan luotettavaksi ja taimet hyviksi, innostuin vähän tilailemaan...-no, kylläkin poistin sitten lopullisesta listasta ankaralla kädellä melkein puolet. Nyt sitten odottelen. Tänään on kolmas päivä. Viimeistään tänään niiden pitäisi ilmestyä meille. Tulisivatpa jo heti aamulla. Iltapäiväksi on luvattu sadetta.

Tämmöinen minä olen: Yritys-erehdys-puutarhuri, joka jo tietää sanoa puutarhasta vähän enemmän kuin "nätti kukka". Totisesti viihdyn pihallani. Varsinkin, kun keksin siellä jotain tekemistä. Ja ainahan sitä jotain keksii, kun tarpeeksi kauan multaa tuijottelee.