Syyskukkia

Puutarhan yleisilme on, tai oli viime viikolla, jolloin nämä kuvat on otettu, enimmäkseen aika vihreä. Ainakin tästä suunnasta katsottuna, kun etualan pensas ja taka-alan muratti ovat ikivihreitä, samoin altaan reunasssa kasvavat heinämäiset kasvit. Ilman lämpö on laskenut alle kymmenen vasta tällä viikolla, eikä vielä lähene nollaa. Siksipä jotkut innokkaat kukkijat ovat vielä aivan pirteinä. Lintualtaan viereiset kosmokset ovat tänään vielä runsaampia kuin tässä kuvassa. Mitä enemmän siivoan kuihtuneita kukkia pois, sitä enemmän se kukoistaa.

Geraniumitkin ovat kukkineet upeasti tänä kesänä, mutta nyt ne lopettivat; tässä viimeiset pudottelevat terälehtiään pensaan juurella, jonka kaunis täkäläinen nimi on Pieris. Se kukkii varhain keväällä, ja uudet lehdet kesällä ovat kirkkaan kellertäviä ja punaisia.

 Koska piha on kallellaan, rakensin sille vähän tasoitusta keittiön oven ja oleskelupaikan välille. Kutsun kivipolkua nimellä "Rocky Ridge", mikä nyt aika paljon liioittelee, mutta kuulostaa hauskalta. Siinä kivien vieressä on koko kesän kukkinut tämä keltainen kukkakasvi. Pellikset aloittivat kukinnan vasta syyskuussa, kun kylvin siemenet vähän myöhässä. Mutta hyvä, onpa enemmän syyskukkia!

 Halusin laittaa ruukkuihin syysasetelman, mutta fuchsiat vielä kukkivat. Siirsin ne ruukkuihin pensaan viereen, paikkaan, johon olin upottanut kevätkukkasipuleita. Pihassa nimittäin käy orava. Se hautaa naapurista saamansa pähkinät meidän pihalle. Mutta nyt se kehveli huomasi, maata kuopsuttaessaan, että sieltä löytyi maukkaita sipuleita...Yritin siis kukkaruukuilla kertoa kurrelle, että kukkasipuleita Ei Saa Syödä! Saa nähdä, kukkiiko tuossa keväällä yksikään narsissi.

 Tässä on yksi syyskukka-asetelma. Nuo punaiset ja valkoiset marjat olivat hauskoja. Lisäksi siinä on tummanviolettia: kaali, heuchera ja tämä...-olisko humala?

 Kaikkein ihanampia ovat kyllä nämä hajuherneet! Kun tulimme lomamatkalta, ne olivat jo ihan loppuunkukkineen näköisiä, pikkuisia herneitä roikkui joka puolella. Mutta myös nuppuja oli hirveästi, ja niinpä napsin kaikki palot pois, jotta nuput jaksaisivat aueta paremmin, ja jee! Nyt hajuherne on kukkinut ja tuoksunut jo kuukauden! Sisällekin olen kantanut kukkia moneen otteeseen.

Tarjoilen linnuille auringonkukansiemeniä ruokintalaitteessa, ja tikleillä on tapana heitellä niitä ympäriinsä (josta en niin kovasti oikeasti tykkää, kun nurmikko näyttää puurolta sen jälkeen). Muutamia kukantamia ilmestyy sitten kesällä, jotkut jaksavat kasvaa suuriksi ja annan niiden jäädä siihen mihin ovat päätyneet. Tänä kesänä vain yksi pienikukkainen kasvoi isoksi.

Mutta naapurin puolelta kasvava passionflower (kärsimyskukka?) kasvaa pari metriä viikossa, ja kukkii jatkuvasti! Koko viisi metriä leveän säleikön yläosa on sitä täynnä, monessa kerroksessa. Kukat ovat ihmeelliset! Yhtään kypsää hedelmää ei meidän puolella muuria ole; naapurissa niitä oransseja palloja näkyy olevan enemmänkin. Varmaan siksi, että heillä kasvi on auringossa, meillä ei.

Ihan kaikki kasvit eivät enää voi hyvin. Tämä hosta oli keväällä tosi kaunislehtinen, mutta suurista ponnistuksistani huolimatta etanat perustivat ravintolansa siihen, lihoivat ja lisääntyivät, ja nyt varmaankin jo nukkuvat jossain muurinkolossa. Antaa kasviraukan kasvaa. Ehkä se ensi keväänä taas ehtii kasvattaa uudenuutukaiset ihanat lehdet ennen etanaravintolan aukeamista.

 Nurkantakasessa hortensian kukat ovat muuttuneet ruskeiksi mutta ovat silti kauniita. Apilat pysyvät varmaan koko talven vihreinä. Siniset kissat jaksavat aina vain jahdata toisiaan.