Meidän portaat. Tässä ne on päällystetty matolla, niinkuin portaiden kuuluu olla. Matto on vanha, kulunut, maalitahrainen. Ja se poistettiin heti, kun kaikki muut remontit oli saatu valmiiksi.
Ja alta paljastui hienot, tukevat, vanhat portaat. Alunperin vain niiden keskellä oli ollut matto, maalia oli tarvittu vain matottomalle osalle portaita.
Reunan maalaus oli hauska: keltainen muuttui vähitellen vaaleammaksi, kunnes nyt on vitivalkoista. Siis seinä. Koska matto peitti lopulta koko portaiden leveyden.
Uuden maton värin valinta oli vaikeaa. Tai oikeastaan ei olisi ollut, jos olisimme heti hyväksyneet ensimmäisestä kaupasta löytämämme värin. Koska muissa kaupoissa, joissa kävimme, ei ollut alkuunkaan sopivaa ruskeaa. Palasimme siis ensimmäiseen kauppaan ostamaan kaakaon värisen maton. Ammattilaisilta maton kiinnitys sujui kuin leikiten, puoli päivää meni kolmen tasanteen ja 28 portaan peittämiseen. Tässä kuvassa matto näyttää tummemmalta kuin oikeasti on.
Onpa ihanaa tassutella uudella matolla! Se on niin pehmeä ja siisti. Kun yöllä pimeässä astui matolle, muistamatta, että se oli uusi, tuli autuas olo, kun jalka upposikin pehmeään mattoon. Ensimmäisenä päivänä yritin kovasti unohdella tavaroita yläkertaan, että olisin saanut kavuta pehmeitä portaita ylös niitä noutamaan. Ja sitten lopulta tassuttelin ihan vaan huvikseni ylösalas pehmeitä portaita. Ja sitten istahdin. Vähän niinkuin olisi istunut sammaleisella kivellä. Paitsi että matto ei ollut märkä.
Sellaisesta kokopäiväisestä tassuttelusta seuraa, että sukkiin takertuneet roskat ja pölyt juuttuivatkin uuteen tummanruskeaan mattoon, jossa kaikki roskat tietysti näkyvät. Siispä imuroimaan! Uudella imurilla! Sehän kävi kuin leikiten! Ja onhan se vähän niinkuin leikkiä, tämä huushollin pito.
Mutta yhä vielä, vaikka kohta on jo viikko tallusteltu uudella matolla, jokainen askel tuntuu erinomaisen ylelliseltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti