Harmaata

Aamulla lähdin kauppaan. Jokimaisema oli tällainen:

 

Oli tasaisen harmaata. Liverpoolin puoleisella rannalla satamassa näkyi muutamia valoja,aurinko ei vielä ollut päässyt harmauden läpi, vaikka ei enää pimeää ollutkaan. Maisema näytti niin kauniilta, kuva ei tee ollenkaan oikeutta kaikille harmaan sävyille, joita oli näkyvissä. Taivaan harmaus oli pinkihköä, tasasävyistä, mutta veden laimea laineilu olikin aaltojen toiselta puolelta vihreänharmaata, toiselta hiekanruskeanharmaata. Kuviot ja värit vaihtelivat kaiken aikaa. Vesi oli hiljaa. Aivankuin harmaus olisi sammuttanut äänetkin.

Kotimatkalla ollessani aurinko oli jo ehtinyt puhaltaa reiän pilviin, ja yön harmaus oli muuttunut päivän harmaudeksi. Veden vihreys oli muuttunut sinisyydeksi.Taivaassa oli miljoona eri sävyä, jotka asteittain vaihtuivat toisikseen silmiä hivelevällä tavalla. Rakennusten siluetit tulivat esille vaaleampaa taivasta vasten. Sama ilmiö kuin vuoristossa: lähellä olevat olivat tummempia kuin kaukana olevat.
Uskomattoman kauniita sävyjä on harmaassa! Niinkuin kaikissa muissakin väreissä. Vaikka pidänkin useimmista väreistä, ihanampaa on eri sävyjen vaihtelu, niinkuin syksyn lehdissä, lehtimetsissä, heinissä, pilvissä, vedessä, hiekkarannassa, lumihangessa. Luonto on maailman paras taiteilija.