Siis aivan erinomainen ajatus oli Liverpoolilaisten mielestä siirtää tänne ruutivarastot, jotka alkoivat olla vaarallisen lähellä kaupungin ympäristöön levittyviä asuinalueita. Tämä tapahtui vuonna 1751. Ruutivarastoja tarvittiin siksi, että kaikilla laivoilla oli tietysti ruutia, merirosvoja vastaan tapeltaessa sitä tarvittiin. Mutta Mersey-joelle oli ruudin tuonti kielletty. Niinpä Liverpooliin saapuvat tai joella vielä ylemmäs haluavat alukset jättivät ruutinsa varastoon tähän meidän naapuriin, jossa Magazinet sijaitsivat.
Varastoissa tietenkin tarvittiin joitain työntekijöitä, jotka asuivat lähistöllä, ja vähitellen syntyi Magazine Village, muutaman talon yhdyskunta. Se edellisen jutun pyöreä talo, makasiinien vartijan koti, on siltä ajalta peräisin.
Laivaliikenne joella lisääntyi, ja jokaisella laivayhtiöllä oli täällä oma ruutivarastonsa, vierekkäin, maan alla, nykyisen Lichfield Streetin kohdalla. Lopulta vuonna 1851 ruutia oli varastoissa joskus 800 tonniakin kerrallaan, eivätkä lähiseutujen asukkaat olleet tyytyväisiä naapuriinsa. Joku kysyi, mitä tapahtuisi, jos ruuti joskus räjähtäisi, ja vastaus oli: “Dear Sir, it would blow you all to Hell.”
Niinpä ruuti pakattiin uiviin varastoihin, jotka ankkuroitiin vähän kauemmas ylävirralle, jossa ei vielä ollut kovin paljon asutusta.
On jännää ajatella, mitä kaikkea ennen vanhaan omassa lähiympäristössä on tapahtunut. Miten erilaista elämä on ollut, ja miten kuitenkin samanlaista. Sama joki, samat punaiset kalliot vedessä. Sama merihorisontti. Paitsi että kaikki on peittynyt nykyaikaan, tuuligeneraattoreihin, Promenaadiin, rakennuksiin, satamaan. Mutta kun pikkuisen raaputtaa kehityksen pintaa, sieltä löytyy sama hassu pieni ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti