Näillä englantilaisilla lähettipojilla, tai pitäisikö heitä kutsua Kuljetusliikkeen Kuskeiksi, on hassu tapa: he koputtavat ulko-oveen! Ihan niinkuin istuisin eteisessä koko päivän, kun odotan jotain lähetystä tulevaksi! Enhän mitenkään voi kuulla toiseen kerrokseen, että ovella on joku naputtamassa, varsinkin, jos kuuntelen musiikkia tai käytän pölynimuria. Ovikellon pimputuksen kuulisin ihan varmasti, on se sen verran kova ääni. Eivätkö lähetit näe sitä nappulaa oven pielessä vai eivätkö uskalla painaa? Sitä olen miettinyt.
Prestwichissä, jos en ollut kotona tai en kuullut koputusta, paketti jätettiin naapurille, ja meidän postiluukusta löytyi ilmoitus, keneltä naapurilta paketin voi noutaa. Täällä ovat tehneet useammin kuin kerran sellaisen tempun, että jättävät vain paketin rappusille. Kaikkia paketteja kun ei voi kuitata saaduksi. Kerran löysin kukkaruukun takaa paketin, jota olin odottanut koko edellisen päivän.
Ajattelin, että seuraavalla kerralla kun odotan jotain saapuvaksi, laitan oveen ison tekstin:"Ring The Bell", niinkuin Nalle Puhin ovikellon nyörissä luki. Ja sitten vielä nuoli osoittamaan, missä se kello on.
Tai osaavatkohan lähetit lukea? Semmoinenkin epäilys kävi mielessäni, kun eräänä päivänä vastapäinen naapuri tuli kysymään: "Is your name Eeva?" Lähetti oli jättänyt taimipakettini naapurin etupihalle! Tarkistin, että lähetyslistassa oli talonnumero oikein, 41. Olin odotellut 3 päivää korvat höröllä, koko ajan alakerrassa oleskellen, eikä vitivarmasti kukaan ollut koputtanut eikä soittanut ovikelloa. Kuinka kauan lienee lumpeeni siellä odotellut Ilon Lähteeseen pääsyä? Onneksi Crocuksella pakataan kasvit hyvin ja kastellaan reilusti ennen kuljetusta.
Aina joskus tulee täällä ulkomaalla eteen kummia juttuja, joita en ymmärrä. Englantilaista minusta ei kyllä saa tekemälläkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti