Ensimmäinen homma oli purkaa vanha kulahtanut piknikkipaikan pöydän näköinen vaaleansininen rotjake. Koska ruuveja ei mitenkään saanut auki, sahasimme pöydän palasiksi ja autoilimme sen kierrätykseen. Sitten tulivatkin katonkorjaajat tellinkeineen, enkä päässyt ovenraosta pihalle muuten kuin vetämällä vatsan sisään ja riisumalla villatakin. Sinä aikana tehtiin siis vain suunnitelmia, vaikka minkälaisia. Tiesin, mitä halusin: kamalasti kaikenlaista kukkaa, vesielementin ja oleskelutilan. Paikan pyykkinarulle, pyörille ja roskapöntöille.
Halusin tietenkin säästää vanhan kivistä ladotun alueen keittiön oven edustalla, mutta valkeaksi rapatun muurin viereen purin kapean tilan kukkapenkille. Siitä sain ison pinon isoja kiviä, jotka kannoin alapihalle (alhaalla Magazine Brown vieressä olevalle pihan matalimmalle kohdalle) siellä jo valmiina makoilevien kivenmurikoiden seuraksi. Koska muurin viereen ei aurinko paista kuin hyvin pienen hetken aamulla, valitsin sinne varjosta pitäviä saniaisia ja clematiksia. Muutaman vuoden päästä seinä ehkä näyttää samanlaiselta kukkamereltä kuin muurin toinen puoli naapurin pihalla. Eikä tyhjältä sanaristikolta, niinkuin nyt, kun kukkasäleiköt on ruuvattu kiinni. Ainakin toivon niin.
Vanha kivetys siis kulkee muurin vierustaa keittiön ovelta vajalle, joka sekin joskus lähitulevaisuudessa uusitaan, kun sen katto retkottaa ja seinät heiluvat uhkaavasti. Kiveyksen reunassa kasvoi jo valmiiksi kaksi pensasta, pieni vaaleanpunaisin kukin kukkiva azalea ja hiukan suurempi, sinikukkainenm kalifornian syreeni eli ceanothus.Lisäksi tällä alueella rehottaa runsaasti keltaista unikkoa, josta pidä kovasti. Mutta en niin kovasti, ettenkö poistaisi joitakuita innokkaasti retkeileviä yksilöitä portaiden koloista tai kivien välistä. Joku kuri pitää olla! Tässä pensaat:
Yksi pihan nurkka on esitelty, ja nyt lähden aamukahville, maha kurisee. Tavataan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti