Kun muutin uuteen keittiöön kokkaamaan, kurkkasin ensimmäiseksi uuniin. Se on hieno, Bosch-merkkinen, mutta valitettavasti sen sisällä asui mörkö. Laitoin siis nopeasti luukun takaisin kiinni, ettei mörkö hyökkää kimppuuni.
Tarkemmin asiaa ajateltuani tajusin, ettei uunissa voi asua mörköä ja uhkarohkeasti avasin uunin uudelleen. Kauhistus sitä karstaa! Ikipäivinä en ole nähnyt niin likaista uunia! Mahtaakohan se enää toimiakaan?
Koepitsan paistamisen jälkeen totesimme, että paistokyky on tallella. Niinpä siis sitä puhdistamaan, taltoin ja kirvein, ajattelin, mutta tyydyin sitten siihen kauheaan myrkkyyn, Mr. Muscle nimeltään. Kahden puhdistuskerran jälkeen uuni näytti siltä kuin minun uunini yleensä likaisena näyttää. Katon nokipiikkisika oli menettänyt noin puolet jähmeistä karvoistaan, mutta katto ei ollut vielä näkyvissä. Yritin kaikin voimin hangata uunia jollain muovihankaimella, mutta ei siitä mitään tullut, vaikka melkein ääneen kiljuin, että miksi meille naisille jätetään tällaiset kurjat, rankat hommat ja miehet saavat kaikki helpot ja mukavat, kuten paklaaminen, maalaaminen, ruuvaaminen, poraaminen...- vaikka no, meidän perheen maalari olen kyllä minä.
Siispä paistoin mustankirjavassa uunissa kaiken paistettavan, kunnes...
Löysimme Morrisonin puhdistusainehyllystä toisen myrkyn: Oven Pride, oli sen nimi. Siinä sanottiin, että sodium hydroxide, syövyttävää ja että uuni puhdistuu aivan suitsait vaan yön aikana. Kuulosti lupaavalta. Siis ritilät vain pantiin muovipussiin ja ainetta perään, hölskyteltiin ja jätettiin silleen. Loppu aine siveltiin uuniin. Ja sitten nukkumaan.
Aamulla sitten rohkeasti avasin uunin luukun ja luottavaisesti pyyhkäisin uunin luukun mustaa mönjää sienellä. Ja samantien pyyhin putipuhtaaksi koko luukun! Ällistyneenä katsoin vuorotellen luukkua ja pesusientä, mutta kylllä se oli totta: lika oli sienessä eikä uuninluukussa. Huh, mitä myrkkyä, ja tosi tehokasta! Eikä sitä kamalaa hengityksenahdistajatunnetta, joka tulee Mr. Musclea käyttäessä. Innoissani pyyhin koko uunin puhtaaksi. Ihan helposti! No, joihinkin kohtiin olin levittänyt ainetta vähän huonosti niin että lika ei lähtenyt pois. Mutta olin tosi tyytyväinen tulokseen, vaikka aika suttuinen homma sen aineen poistaminen uunista olikin. Ja entäs ritilät! Ne loistelivat kuin uudet, kunhan ensin olin huuhdellut ne.
Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Lasken uuninpuhdistuksen sodaksi. Tai ainakin taisteluksi. Siinä ne nyt seisovat rinnakkain, kaksi Boschia, uuni ja uusi jääkaappipakastin. Ovatpas hienoja. Uunillakin silmä auki ( lue: lasi kirkas).

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti