Tai itse asiassa ihan ensimmäiseksi maalaisn jääkaapin taustan, tai sen osan siitä, joka ehkä saattaisi näkyä uuden jääkaapin takaa, seinän ja kaapin välistä. Koska en millään olisi ehtinyt maalata koko keittiötä ennenkuin jääkaappi tuotiin. Samalla pestävällä maalinlopulla maalasin sitten alakerran vessan seinät. Ne olivat vaaleanvihreät, niinkuin eteinen, tuulikaappi ja koko porrashalli vinttiin asti. Mutta hallin maalaisn vasta äskettäin, kun sain pidemmät tikkaat; niillä ylettyi ihan sinne 4,5 metriä korkealle ylimpään seinään asti, kun oli vielä vintiltä löytynyt teleskooppimaalitelanvarsi apuna. (Pidän kovasti ylipitkistä yhdyssanoista, olivat ne sitten väärin muotoiltuja tai ei!) Mutta ennen tätä huimapäistä suoritusta olin maalannut verstashuoneen, joka oli kirkkaan sininen, vierashuoneet, joista toinen oli okran värinen, toisessa oli vaalea tapetti, jonka alta paljastui vauvanpinkki seinä. Ja niiden lisäksi Arton huoneen, joka oli vaaleanvioletti ja oman huoneeni, alunperin okranvärinen. Ja sitten vielä tietysti ruokailuhuoneen, jossa lehtikiemuraisen myrkynvihreän tapetin alla oli...-hm, mikähän paletin väreistä vielä puuttuu...-olisiko ollut vaaleanpunainen sekin?
No nyt, kun lähes kaikki seinät ovat valkoisia, voitte uskoa, että on paljon valoisampi koti meillä. Ja hyvin paljon kodikkaampi, siis MEIDÄN kodikkaampi. Nämä englantilaiset ehkä, eikun varmasti, ovat asiasta eri mieltä. Mutta minä olen suurimman osan elämästäni asunut valkoisessa talossa, ja minusta se on hyvin rauhoittava väri, tai mikä sitten lieneekään, väritön. Valkoista huonettta on sitten helppo sisustaa koko paletin kirjolla, jos haluaa, ja sisustuksen värien vaihto on helpompaa kuin seinien maalaaminen. Tai no, eihän seinien maalamisessa mitään vaikeaa ole, silloin kun huone ei ole täynnä huonekaluja.
Niin, valkoista maalia tuntui pursuavan korvista silloin, kun maalasin hallia neljäntenä päivänä. Se nimittäin ON aika iso tila. Iso eteinen, 14 porrasta ensimmäiselle lepotasolle, 5 seuraavalle ja vielä 9 vinttikamarille. Ja se on avoin tila. Maalasin sitä siis 4 päivää, en ihan peräkkäisinä päivinä kaikkea kun tuli muuta puuhaa välillä. Mutta oli vähän turhan iso urakka! Hyvinhän tuon jaksoi muuten, mutta jotain myrkkyä maalissa lienee ollut, koska pää tuntui kovin kummalliselta aina iltaisin ja silmät kirvelivät. No, nyt se on ohi, ja aah! kuinka ihanan valoisaa on joka puolella!
Mutta vielä on jäljellä olohuone, jossa on päällemaalatut kukalliset tapetit. Ne pitää repiä pois. Onneksi sain sellaisen höyrytyslaitten, jolla poisto on lapsen (tai mummin) leikkiä. Sitten kun tapetin päällimmäinen kerros on ensin revitty pois; tapetti kun on maalattu, eikä höyry mene sen läpi. Ja ensin pitää repiä irtoilevat rappaukset katonrajasta ja maalata seinän yläosa. Ja kasata kaikki jäljellä olevat huonekalut keskelle lattiaa. Ja kirjalaatikot! Ja korjata seinä takan vierestä. Ohhoh, onpas vielä tekemistä! Mutta toisaalta, remontointi on minusta aika hauskaa hommaa. Ainakin tulee siistimpää ja kauniimpaa. Minun mielestäni.
Kaunista valkoista seinää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti