Strawberries

 Aamulla varhain idänpuoleisesta ikkunasta kuuluu mustarastaan laulu, sen, josta jo viime keväänä kerroin, joka laulaa hirmuisen monenlaisia säkeitä, enkä koskaan keksi kahta samanlaista. Lännenpuoleisesta ikkunasta taas tulvii unenpöpperöisiin aivoihini toisen mustarastaan laulu. Se laulaa hyvin yksinkertaisia säkeitä. Samanlaisia lirutuksia peräperää. Ja jokaiseen säkeeseen se muistaa laulaa: "Strawberries, strawberries"! Onkohan se isänsä poika, siis tarkoitan, tuon mestarilaulajan viimevuotinen poikanen, jolle emot syöttivät pihaltani löytämiään matoja ja siemeniä? Saattaisi hyvinkin olla, sillä nuoret linnut laulavat kuulemma yksinkertaisempia säkeitä kuin vanhat.

 Itse asiassa pihassa on pyörinyt tänä keväänä 3 koirasmustarastasta. Eivätkä ne ihan aina tahdo sietää toisiaan. Kiukkuinen säksätys kuuluu ja höyhenet pöllyävät aika ajoin. Mutta rohkeita ne ovat: kun vain vähänkin möyhennän multaa, tulevat ne melkein käden vierestä nappaamaan onnettoman kastemadon. Tai, enhän tiedä onko vain yksi niin rohkea, vai kaikki, koska yksi vain on näkyvissä silloin kun olen kitkemässä.
Ja mukavaa on katsella kuinka ne kylpevät altaassani! Pitäisi aina kulkea kamera taskussa, että saisi niistä kuvia.

Kävi mielessä sellainen ajatus, että se mansikoita mainostava mustarastas onkin jonkun mansikanviljelijän hommissa, sillä muutamana aamuna sitä kuunneltuani alkoi minun tehdä kauheasti mieli mansikoita. Vaikka ne eivät täällä ole ollenkaan niin hyviä kuin Suomessa. Mutta ostinpa sitten mansikoita, ja tänään leivoin tortun! Ei se ehtinyt kokonaisena kuvaan...

Mansikkafakta:
Wimbledonin tenniskisoissa myydään 28 tonnia mansikoita 7000 kermalitran kera. Kahden viikon aikana siis. Joka annoksessa on noin 10 mansikkaa. Ne kerätään edellisenä päivänä käsin. Ajatelkaas kuinka monta poimijaa tarvitaan kahden mansikkatonnin poimimiseen joka päivä! Mutta eivät Wimbledonin kävijät kaikkia Englannin mansikoita syö, sillä yksistään Sandy Boothin mansikkamaa Hampshiressä tuottaa 2000tonnia mansikoita vuodessa!