Alfred Wainwright

Alfred syntyi Blackburnissa, tässä ihan lähellä Manchesteriä. Hän oli terävä poika, mutta koska perhe oli köyhä, ei hän voinut opiskella kovin pitkään, vaan joutui jo 13 vuotiaana lähtemään töihin. Kaverit menivät tehtaaseen töihin, mutta Alfred valitsi konttoriapulaisen paikan, ja jatkoi opiskeluaan iltakoulussa. Näin hän sitten pääsi parempiin työpaikkoihin ja tienasi vähän enemmän, niin että 23-vuotiaana pystyi toteuttamaan suuren haaveensa ja pitämään viikon loman Lake Districtin vuorilla kiipeillen. Hän ihastui alueeseen niin kovasti, että muutti sinne, kaupunkiin nimeltä Kendal.

Alfred oli hyvä piirtämään, ja kävelyretkillään hänellä oli kynä ja paperia aina mukana. Hän oli myös kiinnostunut kartoista ja opetellut kartografiaa. Siksi kai hän keksikin tämän hyvän idean: hän piirtäisi kaikki Järvialueen vuoret, ja esittelisi niillä kulkevat polut, kaikki käsivaralta piirrettynä. Hän teki tarkan suunnitelman: 7 taskuun sopivaa kirjaa, joista jokainen esittelisi yhden järvien rajaamista alueista. Aikaa tähän meni 13 vuotta, ja piirrosvauhti oli suunnilleen yksi sivu päivässä! 1965 oli A Pictorical Guide to the Lakeland Fells valmis.

Se on hyvä kirjasarja. Joka vuorelle esitellään useampia kulkureittejä, eri puolilta, eri kylistä lähteviä. Polut ovat vielä nytkin olemassa, ja vaikka monelle vuorelle on parempia polkuja, valitsemme yleensä jonkun Alfredin esittelemistä. Niissä on enemmän tunnelmaa, ja näkymät yleensä tosi upeita. Sitä paitsi voimme etukäteen suunnitella, millaiselle polulle haluamme lähteä, koska Alfred kertoo polun laadun: kivinen, jyrkkä, loiva, tylsä tms. Emme ole kertaakaan pettyneet valintaamme. Vaikka joskus kivisillä rinteillä vähän tuntuukin pelottavalta temppuilla.

Tämän kirjasarjan jälkeen Alfred teki kirjan Pennine Way Companion, joka samaan tapaan kertoo tästä Englannin ensimmäisestä pitkänmatkanpolusta, 429 kilometrisestä, joka kulkee tästä läheltä Edalen kylästä kohti pohjoista Skotlannin rajalle asti. Seuraavaksi hän keksi oman kävelyreitin, Englannin halki lännestä itään, halki Lakelandin ja Yorkshiren laaksojen, vuorien ja nummien, ja teki siitäkin samanlaisen oppaan. Juuri tänä vuonna jokin arvovaltainen taho, en nyt muista mikä, valitsi tämän polun maailman toisiksi kauneimmaksi reitiksi, Uuden Seelannin Milford Soundin reitin jälkeen. Kuulostaa mahtavalta polulta. Heräsi halu lähteä vaeltamaan.

Muutama viikko sitten kävimme taas Lakelandissa. Halusin nähdä vuoren, jota Wainwright sanoi alueen kauneimmaksi. Se oli Haystacks Buttermere-järven rannalla. Ei se ole kuin reilut 500 metriä korkea, mutta niin upeiden korkeampien vuorien ympäröimä, että panee haukkomaan henkeä. Eikä se ole yksi huippu, vaan monihuippuinen konglomeraatti, siellä on painanteita lampineen, kivisiä huipukkeita ja kuten sanoin, näkymiä joka suuntaan, laaksoihin ja järville. Aivan uskomattoman hieno paikka!

Sinne, Innominate-lammen rantamille Betty, Alfredin vaimo ja kävelykumppani, sirotteli Alfredin tuhkan."Kun kenkänne tulevat mutaisiksi Heystacks-vuorilla, kohdelkaa mutaa hellävaraisesti, sillä se saatan olla minä!" sanoi Alfred ennen kuolemaansa. Huuhdoin kurat viemäriin. Sillä tavalla levitän Alfredin rakkauden Lakelandiin ympäri maailmaa. Luulisin.