Hardwick Hall

Viime lauantaina kävimme katsomassa upeaa 1590-luvulla rakennettua kartanoa."Hardwick Hall, more glass than wall", siitä sanoivat sen aikaiset ihmiset. On siinä tosi kauniit diamond leaded-ikkunat,ihan niinkuin meillä, mutta lasinpalaset lyijyjen välissä ovat oikeasti lasinpalasia, eikä lyijyjä vaan ole kiinnitetty lasin pintaan. Niinkuin meillä. Ulkoa katsottuna valo heijastuu ruuduista hienosti eri suuntiin, siitä tulee hauska palapelivaikutelma. Seinät olivat todellakin ihan ikkunoiden peitossa joka puolelta. Alimmassa kerroksessa oli matalimmat ikkunat, kaksi isoa ruutua päällekkäin, kolme vierekkäin; siellä asuivat palvelijat ja lapset, ja oli siellä keittiökin ja muita huoltotiloja. Toisen kerroksen ikkunat olivat kolmen ruudun korkuisia; siellä asui talon emäntä. Kolmannen kerroksen ikkunat olivatkin sitten nejän ruudun korkuisia. Se kerros oli upein kaikista, siellä pidettiin juhlia, ja siellä oli myös ykkösmakuuhuone odottamassa kuningattaren vierailua. Mutta kuningatarta vain ei kuulunut...
Sitten oli vielä katon tasossa, rakennuksen joka nurkassa tornimaiset huoneet, ikkunat kolmen ruudun korkuiset. Ne olivat ns. banquett-huoneita, joissa voi oleskella juhlien aikana, jos sattui vaikka satamaan, eikä katolla käveleminen ollut hauskaa. Näitten tornien huipussa joka reunassa oli talon ainoat krumeluurit: kirjaimet ES kiemuroiden keskellä. Elisabeth Shrewsbury.
Talon suunnittelija, Robert Smythson, tiesi olevansa hyvä rakentaja, ja käyttikin itsestään ennenkuulumatonta titteliä: arkkitehti! Kyllä talo onkin kaunis! En ollenkaan osannut kuvitella, että 500 vuotta sitten tehtiin noin upeita rakennuksia, siis tarkoitan, kuvittelin, että tudorienaikaiset ovat kaikki näitä mustavalkoisia palkki-savitaloja.
Elisabeth oli tilanomistajan tytär, joka pääsi johonkin hienoon kartanoon opettelemaan aatelisten tapoja. Ensimmäinen avioliitto ei ollut kovin kummallinen, sairaalloinen serkkupoika ei elänyt puolta vuotta kauempaa, siis avioliitossa, mutta onneksi Bess peri kohtalaiset vuositulot. Seuraava aviomies olikin sitten Sir William Cavendish, tosin jo aika vanha. Mutta perijää ei vielä ollut kahdesta edellisestä avioliitosta huolimatta. Eli hän sentään vielä kymmenen vuotta, ja sinä aikana perheeseen siunaantuikin sitten 8 lasta, joista 6 eli aikuiseksi asti.
Kolmas aviomies oli kuningatar Elisabethin suosikki, ja kuoli mukavasti viiden vuoden avioliiton jälkeen, jätti vaimolleen hirmusuuren omaisuuden. Ja taas oli Bess vapaa.
George, Shrewsburyn jaarli, oli aivan upporikas, ja hänet Elisabeth sai seuraavaksi miehekseen. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen, ja Elisabeth valitsi monista kartanoistaan asuttavakseen lapsuudenkotiinsa Hardwickiin, jonka oli ostanut rahansa menettäneeltä veljeltään, ja korjannut asuttavaan kuntoon. Nyt se seisoo raunioina uuden Hardwickin kartanon vieressä, ja on ollut hieno rakennus sekin, vaikka vähän sekava, kun vuosikymmenien aikana siihen on rakennettu uusia osia. Mutta sen talon Iso Sali oli muinoin hieno stukkokoristeineen ja puupaneleineen. Ja se näköala Derbyshiren kukkuloille oli huuuuurmaava! Ainakin 3 isoa kartanoa näkyi niistä suurista, tyhjistä ikkunanrei´istä. Ja Bessin taloon lisäämässä Forest Great Camberissa oli seinät maalattua stuccoa, metsää, puita ja eläimiä, niin aidon näköistä, että palvelijat kiusallaan toivat sinne eläviä lintuja puihin pesimään. Mutta jotenkin vanha kartano ei ollut oikein Bessin rikkauksiin nähden tarpeeksi upea, ja niinpä hän sitten rakennutti tämän Hardwick New Hallin. Siinäkin on tosi upea juhlasali. Sen stuccofriisissä on Diana kaikenmaailman eläinten seurassa, leijonien ja kamelien ja norsujen, palmujen keskellä. Niiden alapuolella riippui gobeliineja vieri vieressä seinän täydeltä. Paljon huonekaluja ei Tudorien aikana taloissa ollut, mutta suuri valtaistuin kylläkin, jolla istuen Bess vastaanotti vieraansa.
Toinen upea huone oli The Long Gallery, joka on melkein samanlaisessa kunnossa kuin oli silloin 500 vuotta sitten. Se on todella suuri, 50 metriä pitkä huone, ja olisi varmaan upea, jos ikkunnoissa ei olisi verhoja. Mutta koska seinillä on vielä ne samat vanhat gobeliinit, verhot ovat kiinni. Ei näe maisemia. Gobeliinit Elisabeth muuten osti joltain vararikkoon menneeltä aateliselta, alennuksella, ja koska niihin oli jo kirjailtu vaakunat, Bess ratkotti ne pois ja tilalle laitettiin Shrwesburyn tunnukset! Kaikissa juhlakerroksen huoneissa oli pehmeät kaislasta kudotut matot. Oikeat matot olivat siihen aikaan niin kallisarvoisia, ettei niitä voinut pitää lattialla, vaan ne asetettiin pöydille näytteille. Gallerian seinillä oli tietysti maalauksia koko suuresta suvusta, ne roikkuivat gobeliinien päällä. Siis arvokkaat kudokset olivatkin vain tapettia?
Puutarha oli aika iso, ei jättimäinen kuitenkaan. Siellä oli ihanan hyväntuoksuinen yrttitarha, 150 mauste- ja lääkeyrttiä. Oli iso omenatarhakin. Ja vähän ruusuja.
Se oli tosi mielenkiintoinen viikonloppuretki. En tässä nyt kaikkea jännää kertonut, ei nämä jutut varmaan näin ruudulta luettuna ilman kuvia (niitä löytyy kyllä Arton sivulta) ole kovin hauskoja. Mutta tiedättepäs nyt, että sinne kannattaa mennä, jos tällä saarella joskus satutte käymään. Tulkaa sitten meillekin samalla!