Sadepäivän ratoksi

voisin vaikka kertoa meidän naapureista. Tämän aidan takana asuu isä, äiti ja kaksi poikaa. Äidillä on valkoistakin valkoisempi tukka. Olen joskus kuullut hänen huutavan aidan takaa " thank you!" Isän pää joskus pilkottaa aidan takaa, ja on tullut puhutuksi säästä, ja hän on puistellut päätään poikien jokapäiväiselle harrastukselle: koripallolle. Vaikka kyllä hän itsekin heidän kanssaan joskus pelailee. Ai että mitäs pään puistelua siinä on? No kun pallolla on paha tapa lentää tälle puolelle aitaa. Aluksi se oli ihan hauskaa, yrittää itsekin saada pallo koriin, joka muuten häämöttää kuvassa valkoisena aidan takana. Mutta kun palloa saa palauttaa kolme kertaa yhden illallisen aikana, kaksi kertaa löhötessään lukemassa ja aina silloin tällöin muulloinkin, touhu menettää viehätyksensä. Varsinkin, kun pallo joskus pomppaa ja tömähtää meidän ikkunaan. Nykyään en aina ole huomaavinani koko palloa, ja silloin pojat kiipeävät aidan yli, ja vähän pelottaa, että koska se mahtaa kaatua koko tekele. "Thank you"-huuto tulee siis siitä, kun heitän pallon takaisin naapurin pihalle. En ole vielä rikkonut kukkaruukkua, joka seisoo siellä terassilla kymmenen kaverinsa kanssa.



Toisen aidan takana asuu vanha pariskunta. Rouvaa en ole nähnyt kuin kerran conservatoriossa (=lasiterassi) kahvilla, tai luultavasti teellä, istumassa. Vanha mies on innokas puutarhuri. Hänen puutarhansa on talon lähellä yhtä iso kuin meidän, mutta kapenee alhaalla jyrkkien portaiden jälkeen niin, että pihan perä on vain pari metriä leveä. Voi sitä kukkaloistoa! Viime viikolla piha oli vielä aivan kirjavanaan kukkia, lemmikkejä, pioneja, orvokkeja, erilaisia köynnöksiä, ties vaikka mitä ihanuuksia. Mutta nyt kukkia on vähemmän. Kultasateet ja pionit jo lakastuvat, samoin unikot ja särkyneet sydämet. Lemmikit jatkavat kukintaa, ne ovat vyötärön korkuisia ja tummansinikukkaisia. Myös krassit ja sormustinkukat kukkivat, ja monenväriset pensaat ovat ilman kukkiakin kauniita. Ja odottakaas muutama päivä: kaikkien kymmenien ruusujen nuput ovat pullollaan, ja joistakin jo kurkkivat oranssit ja tummanpunaiset kukkavauvat.
Eräänä päivänä, kun olin ahertamassa takapihan pusikossa pienine oksasaksineni, vanha mies ojensi aidan yli isot, tukevat oksaleikkurit. "Try this one!" hän sanoi iloisesti. Ooo, kiitos kiitos, juuri tuota kaipasinkin niitten kamalan piikkisten karhunvattujen karsimiseen! Työ sujui kuin leikki, ja siinä mietiskelin, että mikähän tämä vekotin on englannin kielellä. Kysyin sitä kun palautin välineen, ja mies sanoi että se on, yllätys yllätys, cutter!
Vanha mies kertoi, että aikaisemmin he viljelivät myös vihanneksia, mutta nyt ei enää jaksa. Mihinhän ne vihannekset mahtuivat? Ja muutenkin, siellä kapealla pihalla on kaikkea: muurilla kiipeileviä köynnöksiä, lintujen kylpyallas ja ruokintalauta, penkkejä, 2 kasvihuonetta, kaariportti, jota köynnös peittää. Siis aivan ihana puutarha! Ei nurmikkoa! Jaa, no siinä lintujen ruokintalaudan alla ja penkin edessä pieni läntti.
Olenkin miettinyt, että jotain sen tapaista haluaisin omasta puutarhastanikin tehdä. Vaikka se onkin aika pieni, niin kyllä sinnekin aika paljon kasveja mahtuu. Ainakin sitten kun on vähän pienennetty sitä terassia.

Kurkataan aidan yli: tästä kivilaattoja pitkin pääsee kaariportin kautta kaikkein kapeimpaan puutarhan osaan. Ruusuja kasvaa aidan vieressä vaikka minkä värisiä, vaikka eivät ne vielä täydessä kukassa ole.

Niin se sadeaamupäivä livahti mukavasti ohi. Onneksi ei ole Pakko lähteä ulos, niin että voi lähteä sateeseen kävelemään ihan vaan huvikseen!