Vettä sataa niinkuin joku suihkuttaisi. Vuoret harmaan sadeverhon takana piilossa. Mutta eilen, kun iltapäiväksi tuli oikein kesäinen sää, putkahti yhtäkkiä mieleeni tämä laulu. Tai siis tämä sen ensimmäinen säe. Kun oikein kovasti pitkään mietin, muistin, että jotain "als alle Vögel sangen" ja kaikki nuput aukesivat ja löysin rakkauden. Mutta laulaa en voi muuta kuin ekaa säettä. Kuuntelin youtubesta kun joku muu lauloi, enkä tunnistanut säveltä. Sitten katsoin wikipediasta, mitä laulusta sanottiin: Heinrich Heinen runo, Robert Schumannin sävellys. Ja sitten, kun uni ei ottanut tullakseen, luin heidän elämänkertansa, mutta en niitä nyt ala selostaa, kun tästä piti tulla puutarhajuttu. Mutta hyräillään nyt yhdessä "im wunderschönen Monat Mai" samalla kun katsellaan pihan kukkia.
Tässä katsotaan ulos keittiön ovelta. Nurmikko on aika hyvässä kunnossa nyt, kun olen pariin kertaan rapsutellut sammalet pois. Se on pihan ainoa "hyvä" nurmikko, jonka olen ihan itse kasvattanut. Kahden pergolapylvään väliin voi ripustaa riippumaton ja lepäillä rankan puutarhoinnin jälkeen...-jos ei ole liikaa mäkäriä!
Kivikkoalue on aika hurlumlei, varsinkin tuo lähempänä oleva puoli. Se on vielä sellaista koealuetta, johon istutetaan pihalta löytyvät kasvit, joita ei tunnista ilman kukkaa. Aluksi siinä oli kukkaniitty, mutta musta multa syksystä kevääseen keittiön ikkunan alla ei ole ihan hauska juttu. Joten jatkoin kivikkoa tällekin puolelle jokea. Mikä oikeasti ei ole joki, vaan sorainen joen lailla kiemurteleva alue, joka poikkeaa viivasuoran kivetyn polun kanssa. Vajan vieressä oikealla on kivetty aurinkoinen oleskelualue, aika vähän käytetty näissä sääoloissa.
Tässä ovenpielessä sensijaan istumme monesti kenkiä riisumassa ja lepäilemässä kävelylenkin jälkeen. Joskus viskilasillisen kera... -Skotlannissa kun ollaan!
Sitten vähän nätimpiä kuvia:
Lähempänä mökkiä olevassa kivikossa kokeilen, kuinka sukkulentit talvehtivat. Nämä St. Michaels Mountin puutarhasta muistoksi ostetut voivat hyvin. Siinä on valkoisia kvartsiitti"lohkareita", samanlaisia kuin Torridonissa olivat vuorten huiput. Vaikka ihan Loch Levenin maaperää ne ovat.
Nämä poikaset siirsin vajan viereisestä penkistä. Siinä ne ovat viihtyneet jo useamman vuoden, mutta ne lisääntyvät niin nopeasti, että täytyy välillä siirtää osa muualle. Nuo nuijapäät näyttäisivät olevan talutushihnan päässä rimpuilevia pentuja (vai ovatko ne kukkia?), joten kohta tulee ahdasta tässäkin!
Siinä ovat sukkkulentit saaneet kukkapeitteen päälleen. Eipä tule kylmä. Toivottavasti ei liian märkäkään.
Toisessa kivikossa kukkivat parhaimmillaan armeriat, suomeksi rannikon laukkaneilikat (v.1956 painetun puutarhakasvioppaan mukaan!) Niille tuli aika hyvä tausta Saksan kurjenmiekasta. Naapurin trampoliini tuo kuvaan arvoituksellisuutta.
Kurjenmiekka ei vielä kuki, mutta ehkä ensi viikolla. Tämän toin Prestwichistä Wallaseyn kautta tänne. Sitä kasvaa nyt jokaisessa Brittien saarelle tekemässäni puutarhassa. Jakaminen ja lisääminen onnistui hyvin.
Tuolla taustalla pilkistää hanhikki:
Niitä kasvoi Wallaseyssä pihallani siankärsämön kera, se oli hauska yhdistelmä, mutta täällä se ei onnistunut. Siankärsämöt kasvavat täällä metrin korkuisiksi ja leviävät kuin Elanto maaseudulle (puuh!), niinkuin ennenvanhaan sanottiin. Täytyi siirtää hanhikki muualle. Nämä taitavat molemmat olla eri lajikkeita kuin Wallaseyssä. Hanhikissa on hirveän paljon nuppuja, kohta se on varmaan upea! Vaikka ovat nuo yksittäisetkin kukat tosi söpöjä.
Vähän korkeammat niittykellukat sen sijaan viihtyvät siankärsämöiden vieressä, kunhan aina välillä karsin lähenteleviä possukukkia vähemmäksi. Mutta siankärsämöt eivät vielä kuki.
Oleskelualueen takaiseen penkkiin istutin ensimmäiset kasvit tällä pihalla.
Tämän pensaan nostin Wallaseyn puutarhasta juurineen ämpäriin ja se matkasi autossa tänne jo kolme vuotta sitten. Hyvin se on matkasta toipunut. Kuten myös unikko,
joka on avannut vasta yhden karvaisista nupuistaan.
Pionikin odottaa seuraavaa aurinkoista, lämmintä päivää. Ja sitten näen sen ihanuuden taas pitkästä aikaa.
Valkoinen allium melkein litistyy verenpisaran kainalossa. Ehkä se täytyy siirtää muualle.Muutenkin penkissä alkaa olla liian ahdasta, kun kasveilla on tapana kasvaa ja pilata hienot asetelmat.
Kannoin kaikki vielä istuttamattomat taimet aurinkoon. Suurin osa niistä on valkoisia käenkukkia (täkäläisittäin rugged robin). Siemenet itivät paremmin kuin osasin uskoa, joten on ehkä suunniteltava uusi kukkapenkki johonkin nurkkaan. Tai sitten jaettava taimet kyläläisille!
Katsotaanpas, mitä keittiöpuutarhaan kuuluu!
Tämän villinurmikon taustalla oikealla ovat penkit.Siellä ei vielä ole kovin paljon katsottavaa. Parsa ehti taas kerran kasvaa liian suureksi, ennenkuin huomasin sen. Ehkä ensi keväänä saan enemmän kuin yhden varren! Kuvassa pelliksien jälkeen seuraavana kasvaa karviaispensas.
Nam! Näyttääpä hyvältä. Toivottavasti linnut eivät tykkää niistä. Lavoissa kasvaa sellaisia kasveja, joiden siemeniä sattui olemaan jäljellä viime vuosilta: salaatteja, retiisejä, pinaattia, naurista, punajuurta, papuja, herneitä. Mutta mitäs tämä on!
En kyllä istuttanut yhtäkään perunaa!
Ruohosipulin kukat ovat kauniita. Tässä ei paljon lehtiä kasvakaan. Onneksi ruoholaukkaa kasvaa myös "joen" varrella, niin että saan sitä ruokiinkin ripotella. Taustalla näkyy hiukan fenkolia. Se on pronssin värinen lajike ja ostin kukkapenkkin laitettavaksi. Mutta ei juuri silloin sattunut olemaan yhtään tilaa penkeissä, niin että istutin sen kasvimaalle. Syksyllä ripottelin sen siemeniä maahan lintuja varten, mutta linnut nyrpistivät niille nenäänsä ja jättivät syömättä, joten nyt keväällä penkit olivat täynnä mullasta esiin ponnistavia pikkufennelejä... - siis fenkoleja. Se on upea kasvi. Jätin muutaman poikasen kasvamaan siltä varalta, että johonkin ilmestyisi uusi kukkapenkki. Tilli ei jostain syystä ole menestynyt täällä, eikä fenkolista ole sen korvikkeeksi.
Muita tämän vuoden uusia yrttejä:
kirveli
sinappi, jossa on hauska kirpeä maku
Timjami ei kylläkään ole uusi, mutta tuoksuu ja kukkii ihanasti.
Wallaseyssä kasvoi muurin vierellä blackberry, jokin jalostettu muoto, ja kun muutimme sieltä pois kaivoin muutaman väärälle tielle eksyneen juurakonpätkän mukaani ja tuikkasin ne vadelmapenkkiin. Nyt vasta kolmantena vuonna ne kukkivat, ja olen kamalan iloinen, sillä niin hyviä karhunvattuja en ole ikänä saanut! Toivottavasti nyt onnistuvat!
Viimeinen omenankukka:
Olen vahtinut kukkapohjia, joista terälehdet ovat putoilleet maahan, ja toivonut, että mehiläiset kävivät pölyttämässä kukat. Ja siltä näyttää. Hiukan siinä jo pullistellaan!
Kauriit popsivat edellistalvena kaikki puun oksanlatvat pois, niin että viime kesänä ei saatu ainuttakaan omenaa. Nyt ovat toiveet korkealla. Hiukan mietityttää, että pitäisikö noita ompunalkuja vähän karsia pois, kun jossain sanottiin, että puu ei ehkä jaksa kaikkia kypsentää. Ja tämä on vielä aika pieni puu. No. En ainakaan vielä sitä tee. Katsotaan ja ihmetellään.
Vielä yhden takapihan kukista haluan esitellä:
Yhden naapurin pihalla kasvaa syksyllä tällainen lilja, ja olen aina ihaillut sitä ohi kävellessäni. Sitten näin sipuleita kaupassa (nimeltään Schizostylis coccinea!) ja sieppasin mukaan, ja nyt se kukkii tuossa kuivan joen varrella. Mutta miksi se kukkii keväällä? Se ei varmaan ole vielä oppinut vuodenaikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti