Viime viikolla lomailimme Scottish Bordersissa ja Northumberlandissa, ja ilmat olivat todella upeat, ei sadetta, joinakin aamuina ihmeellinen sumu, lämpötila 10 asteen paikkeilla, auringossa ihana. Alkoi tuntua ihan kesältä, siltä, että pitäisi päästä puutarhaan möyrimään. Ja niinpä kotimatkalla poikkesimme Dobbiesin taimitarhassa, kun se sattui (hm? kukahan sen postikoodin etsi jo ennen matkaa...) olemaan matkan varrella. Oletteko koskaan nähneet kolmikerroksisia taimitarhaostoskärryjä? Kyllä ne juuri ja juuri riittivät...
Ja siinä sitten riittikin pihapuuhaa moneksi päiväksi, suunnitella mitä mihinkin laittaisi ja siirtäisikö jotain muualle koska tämä sopisi tuohon paremmin. Siinä samalla sitten tuli tutkituksi, ovatko muut kasvit jo alkaneet kasvaa. Naapurin täti sanoi, että ilmat olivat olleet sateettomat ja lämpimät medän poissa ollessamme, ja niinpä melkein kaikki kasvit olivat uskaltautuneet kurkistamaan mullan alta.
Kun ostimme talon, tässä oli pelkkää kiveä, talon seinustalla. Halusin siihen vähän eloa ja istutin sormustinkukkia. Tietenkin laitoin vähän kompostiakin niille, ja ne kukkivatkin ihan mukavasti. Keräilin kivien lomiin sammalia, niitä kasvaa ihan silmissä betoniportailla, ja ne siirtyivät penkkiin ihan mielellään. Mitään muuta en tehnytkään, ja katsokaas nyt! Sinikellot ovat vallanneet kivikon! Eivät ihan vielä kuki, virallinen kukkimisaika on toukokuu.
Olen siirrellyt sammalia myös vajan takana olevaa käytäväntapaiseen. Siellä ne eivät ole oikein juurtuneet, koska rastaat vähän väliä heittelevät ne pois paikoiltaan herkkupaloja etsiessään. Olen myös livauttanut reppuun joitakin sammaleisia kepakoita ja kiviä kävelyretkillämme. Toiveena oli saada sellainen pehmeä upea sammalikko niinkuin joissain japanilaisissa puutarhoissa. Mutta tuo betonisammal ei ehkä ole sitä ajatellen ihan paras vaihtoehto. Mutta puutarhahan on sikäli hauska paikka, että siellä voi kaiken helposti muuttaa, jos haluaa.
Niinkuin tämäkin muutos: siinä oli aikaisemmin vanha öljysäiliö, mutta kun se oli pakko vaihtaa, komensin miehet laittamaan uuden säiliön siihen viereen, että jäisi vähän enemmän kasvienistutustilaa. Ja kas! säiliön alle oli piilotettu nuo kaksi vasemmanpuoleista isoa penkinmuotoista kiveä! Niiden nostamisesta jäi maahan kuoppa, ja koska juuri silloin olin tekemässä takapihan kivikkoa ja tarvitsin maata kivien alle, kaivoin sitä tuosta ja sain ison kuopan. Kun olin hienoissa vanhoissa puutarhoissa nähnyt tällaisia "Sunken Garden"-juttuja, päätin tehdä kuoppaan sellaisen. Siihen ympärille yritän kasvattaa tuoksuvia pensaita ja perennoja, että samalla vaivalla saisin tuoksupuutarhan. Että öljysäiliön lemu ei niin häiritsisi...-haha! Tämä on vielä keskeneräinen projekti, niinkuin on kivikkokin, kasvien osalta. Kaikki pensat ovat lähteneet hyvin kasvamaan. Saa nähdä, mitä nyt tapahtuu, kun taimitarhan lannoituspallerot on kulutettu loppuun ja kasvit saavat tyytyä meikäläisen, tai kaupan, kompostiin.
Niin, siinä kukkatelineen alla istuu munkki lukemassa kirjaa. Sen löysimme Dryburghin luostarikaupasta, ja se on hyvä matkamuisto, koska se luostarinraunio oli aivan ihanalla paikalla ja tunnelmallinen. No, ihana se oli kait siksi, että 1700-luvulla Buchanin 11. jaarli osti raunion ja loi sen ympärille puiston. Niiltä ajoilta on jäljellä suuria puita, ja ehkä kaikkialle levinneet lumikellotkin ovat hänen (puutarhureittensa) istuttamia.
Mutta hei! Jutun otsikko oli pilkistelyä!
Tässä pilkistävät valkosipulit. Ne oli pakko laittaa maahan vähän liian aikaisin, koska ne alkoivat kasvaa pussissaan, enkä voinut jättää niitä sisälle ruukkuihin, koska olimme lähdössä pois. Mutta ovat kestäneet hyvin pari pakkasyötäkin!
Hauskemman näköinen pilkistelijä on tämä pikkuinen, vaikka en oikein tiedä, mikä se on. Merkissä lukee allium, mutta muut pihan alliumit ovat aivan erilaisia! Hauska nähdä, mitä siihen ilmaantuu!
Tässä kurkkivat pionit. Ne ovat oikein pontevan näköisiä, mutta tämä seuraava ressukka vähän taistelee. Se mukula oli kasvanut aika pitkäksi jo pussissaan, en huomannut ajoissa, ja sitten tuikkasin sen maahan ja peittelin kompostilla. On se sieltä pinnistellyt esiin sittenkin!
Luulin, että tässä kohdassa ei kasva mitään, kun tein siihen talvella oikopolun roskikselle ja kompostille, mutta kas vain! joku muistamaton mummo olikin istuttanut siihen jotain sipuleita. Saas nähdä mitä! Ei ne sinikelloilta näytä ainakaan.
Ihme ja kumma! Kaupan persiljat, joita silloin tällöin upotan kasvitarhaan, leikkivät monivuotista! Toivottavasti jaksavat kasvaa isoiksi!
Sen sijaan raparperi, joka ei näy sietävän useampia asuinpaikan vaihdoksia, ei ole vielä suostunut valokuvattavaksi.
Unikot sen sijaan ovat jo täysin hereillä,
samoin kuin lupiinit, jotka poseeraisivat mielellään useammassakin kuvassa, varsinkin kissakaverinsa kanssa .
Tässä oikealla muuten näkyy, miltä alliumin pitäisi oikeasti näyttää.
Tässä kasvi, joka joka kesä kukki ihanasti Tuomaankadun pihalla: särkynyt sydän!
Tämä ihanainen sen sijaan on muisto Holland Roadilta, jossa se rehotti villinä sisäänkäynnin portailla ja seinillä. Se pieni söpöliini oli pakko ottaa muutossa mukaan! Toivottavasti se leviää täällä yhtä nopeasti kuin Wallaseyssä!
Rohkeasti ovat aloittaneet uuden kesän clematiksetkin ja seuraavissa kuvissa jo ihan oikeasti kukitaan!
No, nämä pikkuiset sipulikasvit nimeltä uva vulpis, eivät vielä ole auenneet, mutta jos ne kohta aukeavat, toivon, että ne pysyvät aukinaisena ainakin seuraavat 2 viikkoa, jotka olemme matkalla Suomenmaassa. Kun en ole ennen nähnyt niitä.
Mansikat, ne ovat joku puutarhamansikan ja metsämansikan välimuoto, ovat olleet vihreitä koko talven. Taustalla seisoskelevat jouluhyasintit ovat kasvattaneet lehtiä, mutta kukkia ei vielä näy. Wallaseyssä, lämpimän muurin vieressä ne kukkivat iloisesti toukokuussa.
Honeysuckle, kuusama, on kukkinut jo kuukauden päivät, ja toisapäivänä näin kimalaisen herkuttelevan tuoksuisissa kukissa. Miten kimalaiselle käy, kun se lopettaa kukkimisen? Meneekö se takaisin nukkumaan, vai riittääkö sille mettä joissain muissa kukissa? Onneksi ostin muutaman scabiousin,niistä kimalaiset tykkäävät.
Niin, ja onhan vielä tämä sarcococca, joka tuoksuu mahtavasti. Siihen tutustuin Royal Leamington Span rantapuistikossa, jossa etsin pitkään, missä se tuoksuva kasvi oikein on. Löysin. Ja ihastuin.
Portinpielen iso, villiintynyt puu nuppuilee valtavasti! Toivottavasti kukkiikin ja saa marjoja niinkuin ensimmäisenä Scotlannin kesänämme. Silloin mustarastailla ja muillakin linnuilla oli herkuttelupartyjä monena päivänä.
Mutta kylläpäs meidän pihaan mahtuu paljon kasveja! Vaikka en esitellytkään kaikkia pilkistelijöitä! Ja vielä on paljon vapaita paikkoja, ei puutarhan rakentelu tähän kesään lopu!
Vielä haluan esitellä erään, joka on herännyt aivan väärään aikaan. Odottelee varmaan aurinkoa, että uskaltaisi avata nuppunsa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti