Crocosmia

Juhlat on juhlittu ja vieraat lähteneet, käväistiin Invernessissä ja sitten oli aikaa tarttua taas lapioon ja haraan. Talon eteläseinustalla kasvaa kaksi suurta crocosmia-rypästä.

Kolmas yrittää vallata hostapenkin etupihalla.Vanhassa "puutarhakasveja värikuvina"-kirjassa crocosmian suomalainen nimi on syyslilja tai tritonia. Tuntuuko tutulta? Valitettavasti en löytänyt ainuttakaan kuvaa kukkivasta crocosmiasta omasta arkistostani, vaikka sellaisia on kasvanut kaikissa kolmessa puutarhassani. Niinkuin myös hostaa (kuunlilja; onpa kaunis nimi, täytyykin kutsua sitä jatkossa sillä nimellä!).

No, mutta kuitenkin, tänä kesänä syysliljat eivät kukkineet juuri ollenkaan, ja jotenkin arvelin, että se johtuisi siitä, että niiden juurakot ovat kasvaneet aivan liian suuriksi, eikä niillä ole kertakaikkiaan mahdollisuutta kukkia. Sekä vesi että ravinteet ovat ns. kortilla, kun niitä on niin paljon vierekkäin. Niinpä, monta monituista päivää jahkailtuani, otin härkää sarvesta (=lapiota kahvasta) ja kaivoin ensin takapihan penkin ympäri. Miten ihmeessä siihen mahtui noin paljon kasveja! Niitä oli ainakin kymmenen juurakkoa, eivätkä ne olleet pieniä! Osa liljoista oli ryöminyt kasvamaan laattojen alle ja rakoon, niin että laattojen välissä oli 2 sentin rako. Kaivoin kaikki pois(ne jotka huomasin; varmaan sinne jäi vielä sadoittain poikasia uinumaan), ja sitten väänsin laatat lapiolla takaisin paikoilleen. Ihme ja kumma, se onnistui! Käänsin maan vielä pari kertaa ympäri, ja aina vain mukuloita löytyi lisää. Sitten kyllästyin, ja piilotin loput näkymättömiin mullan alle.
Sitten piti harventaa tiiviisti yhteen kasvaneet mukulat pienemmiksi. Puutarhaohjelmassa niitä pilkottiin rohkeasti lapiolla, mutta minusta oli kivempaa (=en jaksanut hypellä lapion päällä!) irrotella mukuloita käsin.Kun istutin ensimmäiset syysliljani, ne olivat ihan pikkuisia sipuleita, mutta nämä olivat aikamoisia möhkäleitä:

Tämä oli suurin. Ajattelin, että jos se kasvattaa joka vuosi tuollaisen uuden osasen, tämä on ainakin 13 vuotta vanha! Ei ihme, jos kukkapenkissä on hiukan ruuhkaa!

Mutta pitäisikö nyt sitten istuttaa uudestaan tällaisia mahtavia mukulajonoja, vai olisiko parempi tyytyä noihin pieniin, sipulin näköisiin? Kun en tiennyt, laiton vähän molempia. Tuntuvat olevan tosi helppokasvuisia tällä pihalla. Elleivät sitten pelästyneet kuollakseen.

Tällaiseksi se penkki sitten muuttui:

Nuo kirkkaan keltaiset ovat niitä hostia, kuunliljoja, ja edessä liehuvat tuulen heiluttamina uudelleen istutetut syysliljat. Tulikohan tehdyksi oikein? Sen näkee sitten ensi kesänä.

Siirryin sitten etupihan syysliljojen kimppuun, muttta päätin aloittaa kaivamisen pienemmästä ryhmästä, kun tuo suurempi alkoi vaikuttaa aivan liian rankalta hommalta. Täällä etupihalla talon seinän vierustalle on kannettu kiviä, en tajua miksi, mutta siinä ne köllöttävät kahtena kerroksena, ja liljat kasvavat niiden välistä. Joten minun piti kaivaa ylös sekä kivet että kasvit. Huhheijaa, eipä lopu tänään työ kesken! Ja mukulat olivat kasvaneet niin kiinni toisiinsa, että lapion päällä sai pomppia moneen kertaan, ennenkuin paakun sai halki ja ylös maasta. Kas tällaisia tiheyksiä:

Alkoi siis vähitellen väsyttää ja päätin jättää kääntämättä sen osan penkistä, jonka itse istutin toissakesänä. Niinpä kun mukulat oli uudelleen istutettu ja mullattu, ladoin kivet niiden ympärille ja kastelin molemmat uudistetut kukkamaat.

Mutta onpas vaivaisen näköinen! Toivottavasti mukulat ovat kuitenkin tyytytväisiä!

Näin paljon mukulajätettä jouduin kantamaan kylän kompostointialueelle:

Itse asiassa kannoin viimeiset lastit vasta tänään...

Mutta hei! Jos en muista, muistuttakaa ensi kesänä, että otan kuvia näistä syysliljoista kukkivina!