Fossiiliranta

Ihan melkein Old Man of Storrin parkkipaikkaa vastapäätä pääsee pientä yksityistietä pitkin padolle ja sen alla olevalle voimalaitokselle. Rinne on jyrkkä ja korkea.Siinä siis on meren lahti, jonne ylempänä oleva järvi kuohuisi koskena, jos koskeen ei olisi rakennettu voimalaitosta.

Ylhäällä on näköalapaikka, jossa kerrotaan juttuja alhaalla olevasta fossiilirannikosta ja näissä maisemissa eläneistä hirmuliskoista. Aika jännää ajatella, että tässä on ollut muinaista elämää...-no tietenkin on, höppänä! Mutta maisemathan eivät olleet tällaisia siihen maailman aikaan.

Olisi hauskaa, jos joku tekisi sellaisen tietokoneohjelman, jolla näkisi, miten maapallon kaikki alueet ovat muodostuneet!

No. Siinä opastaulussa sanottiin myös, että rantaan on kamalan jyrkkä polku ja että pitää tajuta, että alhaalta on myös kiivettävä ylös. Me silti mentiin alas. Mutta siellä oli aitoja aitojen vieressä, eikä sitten auttanut muu kuin litistäytyä aidan ja jokiuoman välitse rantakivikkoon. Onneksi uomassa ei ollut vettä.

Kivet olivat pyoreitä, jos varmasti tietäisin, sanoisin, että ne ovat enimmäkseen Torridonian sandstone-nimistä kivilaatua. Mutta oli joukossa kalkkikiveäkin, ja ihan vitivarma olin, että tuo kolo tuossa on pikkuisen hirmuliskon jalanjälki!

Jee! Ja tässä on kivettynyt merihevonen!

Tuossa on ihan selvästi kaksi kivettynyttä moottoripyöräilijää!

Mutta tämähän on upea: varmaan jotain rautapitoista ainetta, ja ruoste säteilee siitä kuin aurinko.

Tietysti, joka rannallahan on sydän.

Siksi niillä käveleminen tuntuu niin sydämellisen hyvältä!

Eikä se ylämäkikään niin hirveän paha ollut, vaikka huohottamaan pistikin. Ylös päästiin, ja kiva kokemushan tuo oli, vähän erilainen tällä vuorikiipeilyjen saarella! Ja siellä naapurissa seisoo Old Man of Storr perheineen.