Meidän kylä

 Meidän kylän nimi on Kinlochleven.Se tarkoittaa suunnilleen, että Leven-järven perukka. Asumme siis Järvenpäässä. Tai siis asumme joskus myöhemmin, nyt vain käymme silloin tällöin, ennenkuin Arto malttaa jäädä eläkkeelle. Olette varmaan jo nähneet monia kuvia Loch Levenistä, muttta tässä yksi vähän eri perspektiivistä, rantaniityltä, joka kohta jä nousuveden alle.

Sillä ei Loch Leven ole järvi, vaikka niin sanoin, ja minusta aina siltä tuntuu, vaan merenlahden lahti. Tai miten sen sanoisi: Jos tulee tänne Atlantilta, seilaa Firth of Lornia pitkin Loch Linnhelle, ja siitä kääntyy vasemmalle, eikun siis itään Loch Levenille. Vielä saa purjehtia kymmenisen mailia, ennenkuin on meidän kylässä. Ei siis mikään varsinainen merenrantakylä, vaan tosi mukavasti metsien ja vuorten kainalossa.













  Meidän talo on tämän nimisellä kadulla. Minusta kyllä vaikuttaa siltä, että useimmat asukkaat täällä puhuvat englantia, vaikka tuo gaelinkielinen nimi onkin ylinnä. Ei ainakaan kukaan ole puhutellut minua gaeliksi. Onneksi. Skotlannin englantiakin on joskus vaikea ymmärtää, saati sitten gaelia.











Tämä on meidän talo, siis tuo vasemmanpuoleinen, jonka nurmikko on meidän poissaollessamme päässyt hujahtamaan puolimetriseksi. Vasemmalla, osittain kuvan ulkopuolella  on portti ja portaat. Puu on koristekirsikka, ei marjoja, ja seinän vieressä rehottaa mikä-sen-nimi-nyt-olikaan -kasvi. Laattapolkua pitkin pääsee ovelle. Tai sitten voi kiertää talon taakse ja tulla takaovesta. Niin suurin osa täkäläisistä tekee. Ja niin kyllä mekin, sillä takaovesta pääsee kurakenkäeteiseen ja keittiöön.

Mutta nyt ei mennä sisälle, vaan kerron pikkuisen tästä kylästä. Esittelen kaksi tärkeää rakennusta, joiden vuoksi kylä on olemasa. Ensimmäinen on tässä:




Se oli alunperin alumiinisulatto, joka perustettiin 1900-luvun alussa. Ai että miksikö tänne korpeen? Koska täällä oli saatavilla paljon vettä. Senkun vain rakennettiin yli kilometrin mittainen pato tuonne ylös yhden laakson poikki, niin siinä oli hirmuinen tekojärvi, josta vesi virtasi putkia pitkin tähän sähkölaitokseen.

Eikös olekin kamalan ruma rakennus? Onneksi se on matala ja enimmäkseen piilossa metsikön takana. Mutta on siinä putket kuin taideteokset, ja kuten huomaatte, kauniit krassiruukut ovenpielessä.

Ja lisäksi voimalaitoksen läpi kulkenut vesi ryöppyää upeasti Leven-jokeen.

Mutta hei, veden kohinaa kuunnellessa tulee jano! Mitäs jos poikettaisiin Chillersin baariin? Siinä on pieni olutpanimo, jonka tuote on River Leven ale, tai oikeastaan 4 erilaista: vaalea, tumma, pilsneri ja IPA. En ole sitä vielä maistanutkaan, kun en ole oluen ystävä, joten mentäiskö nyt maistelemaan? Siitä vasemmanpuoleisesta ovesta Kunnianarvoiseen Alumiinisulatton, olkaa hyvät!

Alumiinisulatto oli aikoinaan yksi maailman suurimmista, yli 700 työläistä siellä oli, ja niille tietysti piti rakentaa asumuksia. Niitä on kuulemma 426. En ole kyllä laskenut, vaikka ylhäältä mäeltä se olisikin aika helppoa. Tässä näkyy noin 2/3 kylästä. Osa jää tästä polunmutkasta katsottuna metsän taakse piiloon. Jos jollakulla on oikein tarkat silmät, voi nähdä meidän talon. Se on oikeanpuoleisin punakattoinen talo. Poikittain tuon pitkän rivin takana.

Mutta juodaan nyt nämä oluet loppuun, ja lähdetään sitten kierrokselle kylään!