Powis Castle, puutarha

Aina välillä en oikein tiedä, kuinka suhtautua noihin satoihin linnoihin ja kartanoihin, joita tällä saarella on joka paikassa. Kuinka on niin hirmuisen paljon rikkaita ihmisiä, jotka ovat pystyneet rakentamaan 10-100 huoneisia taloja ja jättiläismäisiä puutarhoja. Kenen selkänahasta se varallisuus on raavittu? Eikö rahoja olisi voinut jakaa tasaisemmin? Ja sitten toisaalta, rikkaat ihmiset ovat tehneet tästä maasta hirmuisen paljon kauniimman taloillaan ja puutarhoillaan, kauniilla kylillään ja kaikenmoisella kaunistelulla. Ja tietysti on kartanonherroja, jotka ovat pitäneet " alaisistaan" hyvää huolta, asuntojen ja koulutuksen ja lääkärin ja sen sellaisen puolesta.

Mutta nyt alan jo tottua asiain tilaan. Rikkaat eivät enää ole niin rikkaita, että pystyisivät pitämään huolta linnoistaan ja puutarhoistaan, vaan lahjoittavat niitä National Trustille ja English Heritagelle. Nämä yhdistykset kunnostavat rakennukset entiseen loistoonsa, ja kaikki maailman ihmiset pääsevät niitä ihmettelemään ja puutarhoihin seikkailemaan. Todellakin, seikkailemaan, sillä usein puutarhat ovat niin suuria, että niihin voi eksyä. Ja lapsille niissä on leikkipaikkoja ja seikkailukierroksia, labyrinttejä ja piknikkipaikkoja. Joissakin puutarhoissa voi kokeilla jousiammuntaa tai pukeutua vanhanmallisiin vaatteisiin, katsella näytelmiä, kuunnella konsertteja. Taloissa on ravintoloja ja kahviloita. Nykyään niissä on puolen tunnin opastettuja kierroksia, joilla paljastetaan hauskoja salaisuuksia perheen elämästä. Ja oppaat yleensä ovat tosi hyviä, heitä on mukava kuunnella. Usein he ovat vapaaehtoisia. Ja asiansa osaavia. Kysy melkein mitä vaan ja he osaavat kertoa pitkät jutut asiasta kuin asiasta.

Mutta asiaan.

Olin nähnyt kuvia Powis Castlen puutarhasta ja ehdottomasti halusin siellä käydä itse kokemassa, onko se yhta taianomainen kuin kuvissa näyttää.

Talon ympärillä kasvaa yli 300 vuotta vanhoja marjakuusia. Alunperin ne olivat pieniä kekomaisia pensaita, mutta vuosien mittaan kasvoivat, ja kasvoivat, ja kasvoivat, ja sittemmin , kun perheen talous ei riittänyt puutarhan täydelliseen ylläpitoon, villiintyivät, ja myöhemmin sitten pensaat leikattiin pilvimäisiksi muodostelmiksi. Mitkä ovat upeita! Valitettavasti kuvani eivät tee niille oikeutta.  

 Jotta voisitte edes jotenkin kuvitella pensaiden mahtavuuden, tässä vähän lukuja:

isoja pensaita on 14 ja aidan kanssa siinä on puutarhurielle leikkaamista 7000 neliömetriä. Saksilla leikaten siihen kuluisi kymmeneltä puutarhurilta neljä kuukautta, pitkillä tikkailla tasapainoillen. Nykyään selvitään hommasta sähkötyökaluilla kahdella miehellä 12 viikossa. Lisäksi kolmas puutarhuri keikkuu pienen nosturin, "cherry pickerin", nokassa leikaten kasvien latvoja ja 14 metriä korkean aidan päällystä.        

 Näiden "pilvien" lisäksi puutarhassa on 8500 neliötä tavallista puksipuuaitaa, joita kaksi puutarhuria leikkelee 6 viikkoa. Ei ole puutarhureidenkaan elämä ainaista ruusuilla tanssimista! Mutta olen iloinen siitä, että he jaksavat tehdä homman joka kesä. Puut näyttävät mahtavan upeilta, ihan kuin jostain massasta muovailluilta.

Mutta on puutarhassa muitakin ihanuuksia kuin marjakuuset. Tästä kartasta saatte ehkä jonkinlaisen käsityksen puutarhan koosta:

Linna on rakennettu 1200-luvun puolivälissä, mutta puutarhanhoidosta kiinnostuttiin vasta 1600-luvulla. Powisin puutarha on tehty ranskalaiseten esikuvien mukaan n.1680.

Marjakuusipilvet ovat talon edustalla, siis puutarhan puolella, etelärinteessä. Niiden alapuolella on kolme muuta hirmupitkää terassia, kukkapenkkejä molemmissa laidoissa, patsaita siellä täällä, ja upeat maisemat ympäröivään Walesiin.
Ylin terassi on se, jossa marjakuusipilvet jököttävät. Seuraavalla (alaspäin mentäessä, puutarhan portti on ylimmällä tasolla) terassilla on aviary, entinen lintutalo. Se on niinkuin pitkänomainen luola ylimmän terassin alla, tiilisten kaarien takana. Nykyään sielllä kasvatetaan arkoja kasveja, Fragrantissimum- rhododendroneita ja joitain saniaisia. Aviaryn edessä on terassi, jossa juhlia voi pitää, upea kaide ja tanssivia ja soittavia patsaita.

 Siinä kasvaa valtavan kokoinen japanilainen Wisteria, joka valitettavasti oli jo ehtinyt kukkia tänä kesänä.

 Aviary on tunnelmallinen paikka, mutta valitettavasti näin keskikesälläkin sen perälle asti paistaa aurinko, joten viileää siellä ei ole.

Alemmalla terassilla, Aviaryn alla on Orangery, sekin luolamainen, mutta siinä on ikkunat ja ovet, joten sitä voi talvella käyttää arimpien kasvien varastona. Kesällä siellä ja sen edustan terassilla voi pitää juhlia. Silloin kun perheellä vielä oli sellaiseen varaa.

Tässä kuvassa linna näyttää aika kammottavan kerrostalomaiselta, vaikka ei se sellainen oikeasti ole. Molemmin puolin tätä keskiosaa on matalammat, uudemmat siipirakennukset, jotka tekevät siitä sopusuhtaisemman.

Mutta Orangery oli ihan kiva, vaikkei siellä sisällä ollutkaan muuta kuin kymmenisen clivia-ruukkuja ja jotain seinillä kiipeilevää. Ei ollut suuria juhlia. Mutta terassin kukkapenkeissä ja tiilimuuriin kiinttitettynä kasvoi ruusuja, ruusuja ja ruusuja, ihania, juuri täydessä kukassa. Ja kukkapenkit pursusivat kaikkia ihanuuksia, jotka National Trustin puutarhurit ovat valinneet ja joita he  hoitavat innokkaasti.
Ihan vain muutama ruusunkuva tähän väliin.

Orangery-terassin alapuolella on villi rinne, jossa kasvaa heinää ja villikukkia. Tällainen villieläinpuutarha on  nykyään muodissa , ja hyvähän se onkin kun niin monet eläinlajit, linnut, koppiaiset yms.ovat huimaa vauhtia vähenemässä tassä kaupunkien maailmassa.

 Alunperin tuossa vihreän nurmikon paikalla oli upea italialaistyylinen vesipuutarha lampineen, suihkukaivoineen, patsaineen, mutta se muutettiin isoksi nurmikentäksi kun puutarha oli joutunut rappiolle eikä enää 1800-luvun lopussa ollut varaa rakentaa kaikkea uudelleen. Silloin puutarhasta piti huolta Violet, Powin neljännen markiisin vaimo. Hän myös siirsi, tai siis siirrätti, keittiöpuutarhan kauemmas talon taakse, että maisema oli kauniimpi, kun suuret kuolleet puut keittiöpuutarhan edestä poistettiin.

Tuolla viivasuoran pensasaidan takana se keittiöpuutarha oli, ja nyt siellä on useampia "muodollisia" puutarhoita nurmikenttineen ja niitä reunustavine kukkapenkkeineen. Joissa kasvaa vaikka mitä ihania kasveja. Ja paljon ruusuja kukassa juuri tällä hetkellä. Tässä muutamia herkkupaloja:

 viiniköynöskäytävä

suihkukaivo ja puksipuutötteröt

ruusuköynnöspilari

Ruusupenkeissä kasvoi nykymuodin mukaisesti - vai onko se vanhaa cottage garden tyyliä - muutakin kuin pelkkiä ruusuja. Mustaa multaa ei ollut näkyvissä. Eikä siis rikkaruohojakaan.

Ja kaikkialla eri puutarhojen ympärillä oli sitten Wilderness, metsäinen alue, jonka päätimme tällä kerralla jättää tutkimatta. Vaikka sielläkin olisi kartan mukaan ollut kaikkea jännää.

Voitte varmaan uskoa, että puutarhan ihastelemiseen meni kolmisen tuntia. Ja juuri silloin alkoi pirskotella vettä! Sopivasti, kun tuli aika siirtyä sisätiloihin lounaalle, ja linnaan tutustumaan. Mutta siitä kirjoitan ehkä toisen jutun. Toisella kertaa.