Aakeeta laakeeta

Tämä Wirralin niemi on rakennettu niin täyteen, että vähän pidemmän luontopolun löytäminen on vaikeaa. Siksi päätimme taas kerran ajaa hiukan kauemmas, puolentoista tunnin ajomatkan päähän Morecombe Baylle katselemaan sikäläisiä meren rantoja.

Oli oikein kaunis ilma kun parkkeerasimme entisen ratapenkan viereen, Conder Greenin piknikpaikalle. Penkalta näki kauas lahdelle, merellä oli parhaillaan laskuvesi, ja lahti näytti hiekkaerämaalta. Läheisellä niemellä näkyi entisen sataman ja laivatelakan jäänteitä, nimeltään Glasson Dock. Siellä oli 17-1800-lukujen vaihteessa ollut suurehko satama, jonka kautta tavaraliikenne kulki edestakaisin pohjoisessa Lancasterissa kanavia pitkin.

Lähdimme kävelemään, ensin houkuttelevan kahvilan ohi, ja vähän matkan päässä Stork Hotelin ohi.
Tämän pubin nimi oli aiemmin Cock, ja siihen aikaan siellä pidettiin kukkotappeluita. Mutta kun tappelut kiellettiin, pubin nimikin vaihdettiin. Se on hieno valkoinen rakennus:

Sillan pielestä pujahdimme sitten Lancaster Canalin (Glasson Branch) rantapolulle. Se on tosi rauhallinen paikka, niinkuin kanavien varret yleensä ovat.

 Maasto Englannissa on aikamoisen vaihtelevaa, ja runsaiden sateidenkin vuoksi tavaroiden kuljetus teollisen vallankumouksen aikana oli tosi hankalaa. Siksi tänne rakennettiin niin paljon kanavia. 1793 otettiin käyttöön 21 uutta kanavaa! Mutta kanavissa kulkeminen on aika hidasta, sulkujen ja siltojenkin vuoksi, joten kun höyryveturi keksittiin, kuljetukset siirtyivät nopeasti rautateille. Ja kanavat jäivät käyttämättömiksi. Kunnes tulivat turistit, toisen maailmansodan jälkeen, ja kanaalit heräsivät taas eloon. Kesäisin kanavissa on "longboat"eja joskus jonoiksi asti, varsinkin sulkujen kohdalla. Mutta rauha kanavilla on säilynyt, ja maaseutu niiden ympärillä on kaunista.

Tämän modernisti viherseinäisen  sulun kohdalla sitten menimme kanavan yli ja metsäpolkua pitkin Thurnham Hallin ohi.

Nykyään tämä komea rakennus on hotellina. Tästä sitten alkoi maaseutu: laitumella laidunsi parikymmenpäinen lehmälauma ja kadun varrella myytiin vapaiden kanojen munia.

Sitten alkoi taival peltojen ja laidunten poikki. Englannissa on merkattuja polkuja nimeltä Public Path, ja sellaiselle käännyimme nyt. Se kylläkään ei ollut kovin hyvin merkattu, mutta olihan meillä jonkunlainen kartta, jonka avulla suunnistimme. Paitsi siinä yhdessä kohdassa, jossa käskettiin mennä aidan oikeaa puolta, me menimme kiireesti vasenta puolta, koska oikealla puolella oli kymmenittäin friisiläisiä heinää nyhtämässä.

Jotenkin arvelutti sellaisen ison lehmälauman keskeltä kävely. Mutta mitä, voi kauhistus! Uteliaat nuoret lehmät lähtivätkin seuraamaan meitä, kulkivat laumana perässämme pienen välimatkan päässä. Ihan kilttejä ne varmaan olivat, mutta kun niitä oli niin paljon! Kävelimme nopeasti eteenpäin, ja lopulta pääsimme pujahtamaan sähköaidan ali, ja lehmät jäivät ikävöiden tuijottamaan peräämme.
 Polku oli tosi kaunis, orapihlajat täydessä kukassa ja koiranputketkin, ne tuoksuivat vahvan ryytisesti, toivat mieleen lapsuuden kesät.

 Kuljimme vihreiden niittyjen laitoja pitkin,

 häiritsimme lampaiden päivälepoa,

 ylitimme ränsistyneitä stilejä

 ohitimme rauniorakennuksia.

Mutta taivaalle oli kertynyt tummia pilviä, ihan sateelta näyttäviä, ja tuuli yltyi, kun pääsimme Morecombe Bayn rantaan. Pakko sanoa, että ei se meri ollut kaunis. Tuskin meri ollenkaan, hiekkakenttä, jonka rannoilla tehtaita ja sähkölinjoja ja mitä kaikkea. Kun sitten alkoi sataa tihuuttaa ja nälkäkin alkoi kurnia vatsassa, kävely ei enää ollutkaan ihan niin mukavaa.

Polku kulki merivallin päällä. Se on rakennettu suojelemaan niittyjä ja peltoja meren rajuilta voimilta. Aurinkoisena päivänä polku olisi ollut tosi ihana varmaan, koko rinne oli täynnä nätkelmiä ja kohokkeja ja sea thriftejä, mitä lienevätkään suomeksi.

 Mutta nyt ei ollut ihan mukavaa. Tuulensuojaista lounaspaikkaa ei meinannut löytyä. Siinä oli sitten vanha luostarin raunio, Cockersand Abbey. Se oli "poistettu käytöstä" Henry VIII:n toimesta ja sen jälkeen rakennuksen kiviä oli otettu uusiokäyttöön. Joten jäljellä ei ole paljon mitään. 




 

  

Mutta lounaspaikaksi siitä ei ollut, niin kovasti lehmältä siinä haisi. Raunion jälkeen ranta teki mutkan, ja pian löysimmekin tuulensuojaisen betonireunuksen, jolla istuen täytimme murisevat mahamme. Sadekin hellitti. Oli melkein mukavaa taas.

 Glasson Dock oli muuntunut venesatamaksi.

Mukavaa rantaraittia pitkin kävelimme Conder-joelle.

Se näytti nyt laskuveden aikaan veneilykelvottomalta, mutta veneitä kyllä oli odottamassa vuoksen vaihtumista. Ja sitten oltiinkin jo autolla. Kaikenkaikkiaan aika mukava kävely, vaikka rasitusaste tällä tasamaapolulla Skotlannin vuoriin verrattuna olikin aika mitätön. Saatiinpa raitista ilmaa ja uusia elämyksiä, lehmiä ja sen sellaista. Kotimatkalla jouduimme sitten hirmuiseen saderyöppyyn!