Sadepäiviä

Sadepäiviä on tänä syksynä ollut monia, sellaisiakin, että kaiken päivää sataa kovasti, eikä yhtään tee mieli mennä kenkiään kastelemaan. Niinpä olen vähän remunnut kaapeissa ja löytänyt monia muuton jälkeen piilossa olleita juttuja. Ryijynpohjan. Ompelutarvikkeita. Liinoja, joulupukin säkkejä, tonttulakkeja, peflettejä ja ties mitä. Nyt tiedän, mitä kaapeissani piilee. Paitsi vintti on vielä tutkimatta, mutta se saa jäädä kevääseen, sillä vaikka ulkona onkin aina vain yli 10 astetta lämmintä, vintissä on kylmä.

Kurkkasin sitten eräänä päivänä sängyn alle, ja sieltä löytyi kori täynnä villalankoja. Tai siis keinokuitulankoja, kun tässä maassa ei myydä aitoa villaa, mikä tuntuu ihan kummalta, koska lampaita on niityillä pilvin valkoisin. Minusta tuollaiset käyttämättömät materiaalit ovat häiritseviä, ainakin sängyn alla maatessaan, ja päätin siis alkaa neulomaan niistä sukkia. Voisin viedä ne hyväntekeväisyyskirppikselle, koska oma villasukkahyllyni on pullollaan.

Tuumasta toimeen. Mutta koska sukanneulominen on niin automaattista puuhaa, avasin telkkarin, jospa sieltä tulisi jotain mieltäylentävää. Ja kas vain, sieltä tulikin juuri sopivasti sinä päivänä se Frank Capran jouluelokuva Ihmeellinen elämä, se jossa enkeli pelastaa James Stewartin hengen ja elämän. Aah, se on niin ihana! Vaikkei sitä ihan joka joulu jaksa katsoa, niin nyt sen näkemisestä oli jo useampi vuosi, ja osa asioista oli päässyt unohtumaan. Sitä tuijottaessa sai aika pitkän sukanvarren tehdyksi.

Sen jälkeen mietin, josko joltain kanavalta tulisi se 34th Street Miracle, ja selasin kaikki kanavat läpi. Ei tullut sinä päivänä, mutta näpyttelin muutaman muun joulufilmin tallentumaan. Siinä olisi joksikin aikaa sukanneulomisviihdettä. 34 kadun ihme tuli vasta kolmannella sukankudontaviikolla, ja sekin oli uusi versio, 70-luvulla kuvattu, eikä minun mielestäni ollenkaan niin ihana kuin se vanhempi filmi, 1947 filmattu. Toivottavasti saan vanhan talteen ennenkuin lähdemme joululomalle!

Muita joulufilmejä kyllä riitti! Koska en oikein pystynyt vakuuttamaan itselleni, että niiden katselu on järkevän ihmisen puuhaa, päätin tehdä amatöörimäisen joululeffatutkimuksen. Naputtelin siis joka aamu tallentumaan niin monta joulufilmiä, kuin peräjälkeen pystyin, ja sitten kun tuli neulomishetki, panin ns. nauhan pyörimään.

Oli monenlaista filmiä. Ihan mukiinmenevää, ällöä. naurattavaa, itkettävää, ja myös sellaista, joka oli pakko kelata pois katsomiskelvottomana. Muutama oli sellainen, jonka voisi ehkä parin vuoden päästä katsoa uudestaan, niinkuin esim. Christmas Candle, jossa oli hieno vanha kylä kirkkoineen ja vanhoja pukuja yms. Ja ihan asiaakin.

 Suurin osa oli tosi kaavamaista höpötystä. "Jouluksi kotiin" oli yleisin teema. Siihen laskin myös Isoisä/Isä kotiin, Heila Yksinäiselle, Eronneet Perheenjäsenet Yhteen, Kadonnut Eläin Takaisin -filmit.

Toinen teema oli "Joulupukin Ongelmat". Tässä kategoriassa pukki menettää muistinsa tai on kadonnut, kesälomalla tai matkalla, tai sitten joku ei enää usko joulupukkiin ja sitten lopuksi taas uskookin.

Sitten olivat "Christmas Magic"-filmit, joissa useimmiten mies ja nainen yhtäkkiä löytävät toisensa ja mutkain kautta osuvat mistelin alle ja siitä yhteiseen jouluun.

Mutta voih! miten kaavamaista kaikki oli. Alussa ongelmia, jotka ratkeavat ihmeellisesti ja lopussa kaikki hyvin ja lunta alkaa sataa. Varmaan puolessa filmeissä näytettiin kuvaa luistinradalta. Ja christmas caroling-seurueita. Ja tietysti joulupukkia tonttuineen...-eikun Elfhän sen virheä-punaraitaisiin sukkiin ja pipoon pukeutuneen otuksen lajinimi onkin.

Hävettää sanoa, että katsoin varmaan ainakin 20 leffaa. Mutta sehän oli tutkimusta varten! :D Miten paljon näyttelijöitä maailmassa onkaan, koska joka elokuvassa tuntui olevan eri näyttelijät. Ja miten paljon joulupukin näköisiä miehiä! Mutta eräänä päivänä sain tarpeekseni ja filmi meni poikki. Tai siis lopetin katselemisen kesken filmin, sanotaan siistimmin, ja siirryin neulomukseni kanssa kirjan ääreen. Jostain syystä lukemisesta ei tule huono omatunto. Miksiköhän? Ei kaikki kirjatkaan ole hyviä.

Yksi juttu vähän suretti: yhdessäkään elokuvassa ei esiintynyt henkilöitä tarinasata Matka Beetlehemiin. Ei yhtään seimeä eikä tietäjää. Enkeleitä ja tähtiä oli, ja paimenkoiria. Ja lampaita ja aasi. Mutta Jeesuslapsi puuttui.

Ps. Aion kuitenkin vielä huomenna selata telkkaohjelmat ja tarkistaa tulisiko 34 kadun ihme. Sen näkemisestä on liian kauan...

Ps.2  Hyväntekeväisyyskirppikselle meni 6 paria sukkia.

Hyvää joulua!

Kuvat:
"lunta sataa"
"tähti tuikkii"