Tai no ei oikeastaan. Vaikka kesä on ollut täynnä tuttuja kyläilijöitä ja paljon asioita on tehty, paljon on myös saatu levätä rauhassa, koska vierailijat eivät ole olleet loman pakkosuorittajia, vaan elämännautiskelijoita. Kun rannallakävelyyn käyttää kolme tuntia, siitä tulee seikkailu ameeboineen, meritähtineen, kahlailuineen, mudassa rämpimisineen. Kun ottaa kakun mukaan kasvitieteelliseen puutarhaan, piknikistä tulee ikimuistettava. Kun valokuvaa ystäviä vanhan linnan sokkeloissa, linna muuttuu Hauskojen Tapahtumien Näyttämöksi. Niin paljon enemmän saa irti elämästä, kun pienissäkin asioissa kaivautuu edes hiukan syvemmälle. Niinkuin rantahiekkaa kaivamalla löytyykin vettä...
Kaikesta kesänautiskelusta huolimatta olen kaivannut tätä kirjoittelua. En tiedä, onko siitä kenellekään muulle kovasti iloa, mutta minusta se on kivaa, ja tärkeää henkiselle hyvinvoinnilleni. Niinkuin päiväkirja. Sitä se on. Tai valittuja paloja päiväkirjastani. Mutta nyt piilotan päiväkirjani vielä kuukaudeksi. Ettepäs löydäkään sitä! Mutta lupaan ottaa sen esille taas elokuun lopussa, jos joku sattuisi sitä kaipaamaan.
Ensi viikolla siis lähdemme lomamatkalle. Kroatiaan. Jännää! Ehkä siellä saa päiväkirjan arvoisia kokemuksia.
Hyvää elokuuta kaikelle kansalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti