New Brighton

Vuonna 1830 eläkkeelle jäänyt kauppias James Atherton kaipasi jotain pientä puuhaa eläkepäiviensä ratoksi. Niinpä hän osti Wallaseyn pohjoisrannikolta hiekkakukkuloita ja kallioita ja alkoi rakennella taloja, lähinnä huviloita "hienoille" ihmisille. Paikka sai nimen New Brighton, sillä Jamesin ja hänen vävynsä suunitelmissa oli kehittää tänne yhtä hieno rantalomapaikka kuin on Brighton eteläisessä Englannissa. 1851 New Brightonin asukasluku oli 1200 ja 1881, kun tämä meidän talo oli rakenteilla, tai aivan uusi, asukkaita oli jo n. 5000. Oli myös Victoria Street, kauppakatu, sekä kirkko ja posti.

Jotta uuteen "bucket and spade"-rantapaikkaan saataisiiin lomailijoita, vävy William Rowson rakennutti lauttalaiturin. Auringonpalvojia alkoikin virrata Liverpoolista viikonloppuisin, niin että heille piti tarjota jotain muutakin kuin hiekkaranta. Laiturin yhteyteen rakennettiin siis Promenade Pier, joka oli yksi maan hienoimmista ravintoloineen, näkötorneineen, myyntikojuineen ja soittolavoineen.

Laiturin viereen oli joesta eristetty soutelu- ja kahlausjärvi.

Ja huvittelu jatkui rannalla: rantakadun varren kahviloista voi ostaa aamiaista, ja siitä talorivistö sai nimekseen "Ham and Egg"-Parade. Toinen lempinimi sille oli "Tea Pot"-Parade, koska kello viiden teetäkin oli tarjolla.

Väen lisääntyessä tarvittiin lisää tilaa, ja niinpä vanhat talot purettiin pois ja tilalle rakennettiin uutta: Floral Pavillion-kesäteatteri, soittolavoja, Victoria Gardens-puutarha, hotelleja, ruokapaikkoja; kaikkea mitä rantalomailija tarvitsee. Oli myös kuuluisa Tivoli Theatre, jonka avajaisten vetonaulana esiintyi Lily Langtrey, The Jersey Lily!

Ja lisää huvituksia: 1897 valmistui The Tower, suuri tiilirakennus, jonka päällä kasvoi eiffeltorni! Se oli silloin Englannin korkein rakennus. Tästä kuvasta puuttuu se eiffeltorni, sillä sen elämä oli lyhyt: sodan aikana sitä ei kukaan hoitanut, se rapistui, ja jouduttiin purkamaan 1921.

Tornin ympäristössä oli suuri huvipuisto kartingratoineen ja maailmanpyörineen.
Itse Tornissa oli kaikenlaista huvittelutilaa, mm. upea tanssi/esiintymissali. Sielläkin esiintyi kuuluisuuksia:

 

Kauemmas länteen, Irlanninmeren rannalle perustettiin rauhallisia viheralueita kuljeskelijoille ja Euroopan suurin ulkouimala.

  Tällainen pienoismallilaivojen uitteluallaskin sinne tehtiin. Allas on vielä jäljellä. Kaikki muu rannan huvituksista, lukuunottamatta muutamaa huvimajaa ja rantakadun rakennusta, on kadonnut.

 

Rappeutuminen alkoi, kun lämpimiin välimerenmaihin alkoi päästä halvoilla seuramatkoilla. Kuka nyt viitsisi maata kylmastä väristen sateisella rannalla, kun samaan hintaan pääsee oikein ulkomaille lämpimään! Ja koska turisteja ei enää tullut, kaikki vähitellen jäi vaille käyttöä ja rapistui. Purettiin pois. Meri vei mennessään.  Viimeinen lautta tuli laituriin 1971, ja huvilaiturikin purettiin neljä vuotta myöhemmin.Tornin hävitti tulipalo. Uimalan hukutti meri. Kevyet rantarakennelmat lahosivat. 

Tänään Wirral Globe-lehdessä julistetaan rantalomakeskuksen uutta tulemista! Ja onhan siellä meren rannalla kaikenmoista huvittelumahdollisuutta, keilailua, minigolfia, elokuvia, ravintoloita, puistoja, kapakoita, kahviloita, "hop-lop", ja se veneidenuittopaikka. Mutta Glamour, sitä ei ole. On vain autio, pitkä betonipromenaadi (jolta "parannusten" yhteydessä poistettiin istutukset). Ja kuitenkin viikonoppuisin ja kauniilla ilmalla väkeä on hurjasti! Ehkä siis nykyajan ihmiset eivät tarvitse glamouria. A Pint/cuppa tea/coffee, ja huvipuisto lapsille, riittää. Niin, ja tietysti ovat Meri ja Mersey, raitis ilma ja tuulenpuuskat! Mitäpä muuta sitä rantalomalla tarvitsisikaan!