Kävimme viime viikolla pikku...-anteeksi, Ison Tytön kanssa Disney-kaupassa ostamassa keijukruunun, ja siinä kaikkea Iihanaa tavaraa ihmetellessämme silmiini osui Nalle. Se oli Toy Storyn Lotso. Aika ovelan näköinen pullea veitikka. Lots of Lotso. Se oli vaaleanpunainen! Mutta upeinta siinä oli se, että se tuoksui mansikalle! Nuuhkin sitä aikani ja panin takaisin hyllyyn. Yritän vierottautua nalleista. Tai siis niiden keräämisestä. Kohta tarvitsen niille oman talon.
Mutta kuten arvaatte, hetken päästä olin taas nallehyllyn edessä Lotso sylissäni. Nuuhkin ja halailin, ja tulin niin hyvälle tuulelle, ihan nauravaiseksi, että en mitenkään voinut vastustaa Lotsoa. Ja niinpä se nyt istuu ikkunalaudallani tuijottamassa sateeseen virne naamallaan. Olisi hauska tietää, mitä se ajattelee tästä talvi...-tarkoitan syksyisesta Englannin keväästä.
Ensimmäisen yön Lotso nukkui vieressäni. Tyyny tuoksuu vieläkin mansikalta. En kuitenkaan näe kesäisiä mansikkaunia. Viime yönä uneksin, että olin ottamassa osaa taitoluistelukilpailuihin, ihan vaan koululuokan kesken. En ollut luistellut koko talvena, ja tein kuivaharjoittelua mielessäni, samalla kun yritin valita musiikkia ja luisteluasua. Se oli hauskaa, mutta jostain syystä heräsin, ennenkuin kisat alkoivat.
Voiko kukaan nähdä painajaisia pää mansikantuoksuisella tyynyllä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti